Kap Verde, Sal - Santa Maria

Heippa taas pitkästä aikaa ja terveiset Salin saarelta Kap Verdeltä. Nyt on siis sekä Boavista että Sal koettu ja nähty. Loma oli onnistunut ja yksi viikko riitti hyvin rentoutumiseen. Kerron seuraavissa postauksissa taas tuttuun tapaan mitä kaikkea Salin saarella näkyi ja mitä kaikkea siellä voi puuhailla, mutta ensi hieman faktaa Salista ja Kap Verdestä. Salin saaren pääkaupunki on Espargos, joka sijaitsee lähellä lentokenttää noin puolivälissä saarta. 

Valuuttana täällä ja muualla Kap Verdellä toimii escudo (1 € = n. 116 escudoa) ja aikaero Suomeen verrattuna on - 3 h. Aikaero oli ainakin meillä kurottu kiinni yhdessä päivässä. Tulotaso on aivan eri maata kuin koti-Suomessa, sillä perussiivoojan palkka liikkuu vain noin 100-150 euron tietämillä. Tästä syystä tippaaminen on enemmän kuin suotavaa vaikka ei välttämätöntä.

Sal, kuten muutkin Kap Verden saaret olivat asumattomia portugalilaisten saapuessa sinne 1400-luvulla. Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista imperiumia. Kap Verdestä tuli pian myös orjakaupan keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista ovatkin kreoleja, eli afrikkalaisten orjien ja eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Salissa, kuten muillakin saarilla puhutaan kreolikieltä sekä portugalia. Kreolimurre on kuitenkin omansa kullakin saarella.



Katunäkymää Santa Mariassa. Koiria nukkui milloin missäkin paikassa eikä ne kiinnittäneet muuhun maailmaan huomiota.

Boavistaan verrattuna Salin saarella oli huomattavasti enemmän tekemistä ja nähtävää. Saari on myös karu, mutta kaupungit isompia ja ihmisiä enemmän. Sää oli samanlainen kuin sisarsaarella, maaliskuun alussa noin +25 päivisin ja +18 iltaisin. Saarella tuulee paljon, kuten kaikilla Kap Verden saarilla, mutta se on vain mukavaa, kun olo ei tule liian tukalaksi. Aurinkoa kyllä saa ja sen kanssa kannattaakin olla varuillaan, sillä paahtavuutta ei helposti tunne juuri tuulen vuoksi.



Afrikkalaiset miehet hengailevat Santa Marian kadunkulmassa.

Hotellimme Riu Funana sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Salin saaren eteläisimmistä kaupungista Santa Mariasta. Taksi hotellilta kaupunkiin maksoi vain 3 euroa ja oli kyllä tutustumisen arvoinen. Omasta mielestämme kaupunki oli paljon eläväisempi kuin muut Salin kaupungit, mukaan lukien saaren pääkaupunki Espargosin. Toki asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että vierailimme pääkaupungissa sunnuntaina, jolloin kaikki paikat olivat kiinni.
Joka tapauksessa, Santa Mariasta välittyi eloisampi kuva kuin muista kaupungeista ja täällä oli myös enemmän nähtävää kuin muualla vaikka kaupungissa asuu vain reilu kolmannes pääkaupungin väestöstä (6200 henkilöä.) 


Tässä paikallisessa baarissa oli kova meno jo neljän aikaan iltapäivällä. Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat.

Suolasta turismiin

Santa Marian kaupunki perustettiin vuonna 1835 merisuolan valmistusta varten. Suurin osa suolasta myytiin aluksi Brasiliaan, mutta vienti puolittui Brasilian säädettyä korkeat tuontiverot suojellakseen omaa suolan tuotantoaan vuonna 1887. Tämän jälkeen kaupunki koki suuren laman, joka helpotti vasta kun portugalilaiset ja ranskalaiset sijoittajat elvyttivät suolan tuotannon.

Paikallista suolaa voi käyttää vaikkapa jalkakylpyihin.

Nykypäivänä Santa Marian suurin tulolähde on turismi. Monet lomakohteet ja hotellit sijaitsevat lähellä kaupunkia. Itseäni hämmensi se, ettei kapverdeläisiä tuotteita ollut juurikaan myynnissä missään. Kun kysyin asiaa oppaaltamme hän selitti, ettei Kap Verdellä ole juuri raaka-aineita minkään alkuperäistuotteen valmistukseen. Siispä ainoat paikalliset asiat, joita maasta ylipäätään kannattaa tuoda ovat suola, kahvi ja Fogon saarelta peräisin oleva viini.

Itse en tätä ihan sulata, sillä uskon kyllä että maasta löytyisi myös esim. käsityö-, maalaus- tai muita taitoja, joilla voisi tienata turistikausina. Miksei suolasta voisi jalostaa vaikkapa kauneudenhoitotuotteita, kuten Israel tekee onnistuneesti Kuolleesta merestä. Tai mikseivät paikalliset ihmiset tee korukauppaa vulkaanisista raaka-aineista? Tällä hetkellä kauppaa siis tekevät pääasiassa Senegalilaiset ja muut Afrikasta tulleet kaupustelijat. Itseäni harmitti kovasti, koska olisin halunnut mieluummin tukea paikallista taloutta ja ostaa paikallisia tuotteita. Mutta ei niin ei. 

Rakastuin Santa Marian rumankauniisiin julkisivuihin. Ihania väripilkkuja muutoin niin karussa ympäristössä.

Ei kaikissa, mutta joissain paikoissa paikalliset ihmiset tuntuivat olevan hieman ärsyyntyneitä koko turismista. Ikään kuin olisimme siellä vain häiritsemässä. Jos kaupungin pääelinkeino on turismi tässä kohtaa kannattaisi ehkä ottaa mallia afrikkalaisista kauppamiehistä, joilla oli ihan selvät sävelet miten tuotteita myydään hyvään hintaan turisteille. Pääasiassa paikalliset ihmiset olivat kuitenkin aurinkoisia ja erittäin mukavia. Useammin kuin kerran he myös häätivät afrikkalaisia myyjiä ympäriltämme kun huomasivat heidän häiritsevän. Paikallisten tyyliin ei kuulunut tyrkyttäminen missään muodossa.

Ostokset ja muut vinkit

L´olambic oli 100% paikallinen kauppa.

Kuten siis aiemmin sanoin, paikallisia tuotteita ovat suola, kahvi ja viini. Santa Mariassa sijaitsee ainakin yksi täysin paikallinen kauppa, jonne mekin onneksemme eksyimme. Paikan nimi on Lólambic ja se sijaitsee Travessa Amilcar Cabral- kadulla pienen toriaukean edessä. Suosikaa ihmiset tätä! Täältä ostimme mukaan yllä mainitsemiamme tuotteita, paitsi viiniä. Ostimme myös pullon paikallista "Malaguetaa" eli Chili-öljyä, jota ei tarvitse kuulemma laittaa kuin muutama tippa ruokaan. Myyjätär oli oikein mukava paikallinen nuori nainen, joka oli opiskellut Brasiliassa ja matkustellut paljon, mutta halunnut takaisin Kap Verdelle töihin. Ostimme häneltä myös keskikokoisen kiven kokoisen suolapalan, joka paikallisten mukaan suojelee kantajaansa. Naisen mukaan suolaa käytetään Kap Verdellä pahojen henkien häätämiseen mm, siten, että kodin nurkkiin sirotellaan suolaa. Myynnissä oli myös erilaisia likööreitä, joita sai myös maistaa, mutta tällä kertaa emme ostaneet niitä.

Jäätelöä ja mereneläviä

Giramondon jäätelö oli taivaallista.

Yksi Santa Marian ehdottomista käyntikohteista on jäätelöbaari Giramondo, joka sijaitsee satamasta seuraavalla, ensimmäisellä pääkadulla. Tätä paikkaa myös oppaamme suosittelivat meille, eikä turhaan. Jäätelö oli taivaallista. Jäätelöt oli tehty jäädytetystä jogurtista ja ne olivat probioottisia sekä säilöntäaineettomia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Itse söin keksijäätelöä, joka oli aivan älyttömän hyvää.

Giramondo -jäätelöbaarin tunnistaa helposti siitä, että se on koko ajan tupaten täynnä.

Käymisen arvoinen paikka oli myös kalatori satamalaiturilla. Paikka kuhisi kalamyyjiä, paikallisia asukkaita sekä turisteja, jotka olivat ihmettelemässä tätä kaikkea. Paras aika nähdä kaikki tohina oli puolenpäivän aikaan. Laiturilta lähti myös kaikki vesiretket, kuten Neptunus-lasipohjavene sekä Katamaraani- ja kalastusveneet.

Sataman kalatori veti paikallisia sekä turisteja.

Taapero nukkui päikkäreitä kun äiti myi kalaa.

Ranta laiturin vieressä oli ihana. Kirkkaassa vedessä näkyi pitkälle pohjaan eikä aaltoja ollut juuri nimeksikään. Meidän piti tulla vielä uudelleen vain uimaan tänne, mutta ikävä kyllä emme sitten enää ehtineet. Tämä on siis hyvä paikka varsinkin lasten kanssa uimiseen aallottomuutensa vuoksi. Lisäksi jos tykkää snorklailla oli täällä hyvät mahdollisuudet nähdä pikkukalaparvia.

Kalastajat myivät kaloja pääasiassa paikallisille. Kukaan ei tullut tuputtamaan tonnikalaa tai muita kaloja turisteille. Yksi myyjä möi simpukan kuoria, hain eviä ja merisiilin kuoria muutamilla euroilla.  Enpä sitten tiedä kuinka eettistä tämä toiminta oli. Hänellä oli näytillä myös pieni kuollut hai, jota sai koskettaa.

Mies myi simpukan kuoria turisteille.

Käsityöt

Santa Mariassa, kuten muissakin Salin kaupungeissa voi joka paikasta ostaa afrikkalaisia käsitöitä. Korumyyjiä on joka paikka täynnä ja he tulevat välillä melko päällekäyvinä myymään omia tuotteitaan. Kaikki osaavat jonkin sanan suomea, kun kerrot mistä olet. "Terve, terve", "Mitä kuuluu" ja "Kiitos" kuuluvat kaikkien perussanastoon. Itse ostimme jonkun kappaleen kaulakoruja rannalla kiertävältä myyjältä sekä pojille punotut rannekorut omilla nimillä (á 2 euroa) Santa Mariasta. Myyjä punoi korut paikan päällä, joten aikaa kannattaa varata noin 10 minuuttia per koru. Samaa tavaraa myydään joka paikassa, joten käytännössä on ihan sama mistä ostat tuliaisesi; katukauppiaalta tai afrikkalaisten ylläpitämistä kaupoista. Hinnoissa pystyy aina tinkimään ja niin kannattaa myös tehdä. Mikäli et ole kiinnostunut, lähdet vain kävelemään pois päin ja sanot "No thank you". Ei se sen kummoisempaa ole.

Punottu rannekoru omalla nimellä maksoi 2 euroa kappale.

Santa Mariasta voi myös kävellä takaisin hotellille helposti. Kävelytiet ovat hyvässä kunnossa ja matka ei ole kovin pitkä. Me emme kuitenkaan lähteneet lasten kanssa kävelemään, kun oli sen verran kuumakin. Taksin sain helposti, sillä lähes jokainen vapaana oleva taksi pysähtyi kyselemään tarvitsetko kyytiä. Ei tarvinnut kyyhöttää taksitolpalla täällä. Oli ihan pakko ottaa kuva meidän taksista, kun en ollut ennen nähnyt noin imelää auton sisustusta. Punaiset penkit ja punaista tekokarvaa auto täynnä.

Tällaisella ilotyttökyydillä lähdettiin takaisin hotellille :)

Siinäpä lyhyt katsaus Santa Marian kaupunkiin. Päivittelen tätä mikäli jotain muuta tulee mieleen. Seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin hotellistamme Riu Funanasta.

12 suomalaista asiaa, joita kaipaan ulkomailla

Uusimassa Avotakan Design-numerossa (11/14) oli mielenkiintoinen artikkeli "Suomi-sisustajan ABC" missä nimettiin suomalaisille tärkeitä käyttötavaroita vuosien varrelta. Osa suomalaisia keksintöjä, osa elämiimme vankasti juurtuneita keksintöjä muualta maailmasta.

Artikkeli herätti ajatuksen, että listaan omat suomalaiset suosikkituotteeni ja asiani tänne listaksi näin niin kuin matkailijan näkökulmasta. Vaikka siis pidän ulkomaanmatkailusta yli kaiken, on asioita ja tuotteita, jotka nyt vaan ovat meillä parempia. Kuinka monta kertaa nimittäin onkaan ulkomailla potuttanut, kun esimerkiksi "täysin varustellussa" asunnossa ei ole JUUSTOHÖYLÄÄ! Ehkäpä maailman parasta keksintöä. Tässäpä siis satunnainen lista asioista, joita kaipaan reissussa.

1. Eristetyt ikkunat ja keskuslämmitys

Asuin aikoinani Espanjassa ja voin sanoa, että kauhistelin monta kertaa kuinka heppoisesti taloja maassa rakennetaan (sama tyyli muuten muissakin etelän maissa). Vaikka Espanjassa lämpötila olisikin ihanan lämmin kesäisin, se ei muuten ole sitä talvisin, varsinkaan jos sisällä ei ole keskuslämmitystä (mitä ei yleensä siis ole).

Loppuu se veto.

Kylmyys korostuu entisestään kun jalan alla on kivilattia ja huoneistossa vetää. Tämäkin veto-ongelma olisi ratkennut kolmin- tai vielä paremmin nelinkertaisilla ikkunoilla sekä kunnollisella keskuslämmityksellä. Onneksi Suomessa ei tarvitse sisätiloissa palella!

2. Juustohöylä

Tämä esine on minulle juuston ystävänä aivan ehdoton, enkä ymmärrä miksi muu maailma ei tajua tämän nerokkaan norjalaiskeksinnön perään? Kuka haluaa leikata juustosta isoja könttejä leipänsä päälle kysyn minä?



3. Pussilakanat

Ta-daa.

Kuinka monta kertaa teillä on mennyt hermot lakana-viltti viritelmän kanssa ulkomaisissa hotelleissa? Eihän se lakana edes pysy paikoillaan koko yötä ja aamulla kun heräät, naama on varmasti kiinni siinä tunkkaisessa viltissä, yök. Muunkin maalaiset ovat kyllä pikku hiljaa tajunneet pussilakanan käytön järkevyyden, mutta me suomalaiset älysimme laittaa pussilakanoiden kulmiin ne pienet aukot, joiden avulla peitto on helpompi laittaa paikoilleen. Ottakaahan muut opiksenne.

4. Sauna kotona

Sauna omassa asunnossa herättää ulkomaalaisissa kummastusta. Sauna on vahva osa meitä suomalaisia ja asia, jota me kaipaamme ulkomailla. Suomi lienee myös ainoa maa, jossa asunto saattaa jäädä ostamatta tai vuokraamatta mikäli siinä ei ole saunaa.

Kap Verden lomallammekin oli ihan pakko muka päästä käymään hotellin saunassa, vaikka kyseessä oli vain viikon loma. Rentouttava saunahetki muuttui kuitenkin nanosekunnissa epäuskoiseen ja jopa vaaralliseen kokemukseen.

Tämä sauna ei herättänyt luottamusta.

Saapuessani pesuhuoneeseen seinällä oli monta varoituslappua ja ohjetta saunan käyttöön, mutta mikään ei valmistanut minua siihen mitä seuraavaksi näin. Kiuas oli meille kaikille tuttu Harvian malli, johon ei ohjeen mukaan saanut missään nimessä heittää vettä! (siis mitä?) Sauna pohotti ihan täysillä ja ilma oli tukalan kuuma ja kuiva. Kiuasta ei oltu eristetty mitenkään ja sen takaosa oli palanut pahasti. Lisäksi kiukaassa oli ehkä kaksi kiveä? Kukaan ei ilmeisesti ollut ohjeistanut kapverdeläisiä saunan käytöstä aiemmin, joten minäpä marssin heti saunomisen jälkeen vastaanottoon ja kerroin olevani Suomesta; maasta jossa sauna on keksitty. Kerroin heille miten sitä tulisi oikeasti käyttää ja muun muassa sen, että siihen PITÄÄ heittää vettä. Eivät muuten uskoneet. Totesivat vain, että "sehän on sähkölaite!" No, heitä on nyt ainakin varoitettu. Vaikka kokemus oli melko omituinen, seinällä oleville ohjeille sai ainakin nauraa ihan tosissaan.

"Kielletty turvallisuussyistä alle 18-vuotiailta" ja "Alastomuus kielletty"- ohjeet herättivät minussa hilpeyttä.

5. Tiskikaappi ja - harja

Maiju Gebhardin Työtehoseurassa vuonna 1943 kehittämä astiankuivauskaappi on mielestäni yksi nerokkaimmista suomalaisista keksinnöistä. Kun joku on keksinyt näin kätevän asian, niin miksi kaikki eivät sitä jo ole omaksuneet? Outoa. Entäpä sitten tiskiharja, miksi tätä ei löydä ulkomailta?

6. Salmiakki ja muut suomalaiset makeiset

Suurena karkkien ystävänä koen, että yksi suurin puute muun maailman tuotevalikoimissa on hyvien irtokarkkien puuttuminen. Salmiakista puhumattakaan. Karkit ja salmiakki ovatkin niitä kestosuosikkeja, mitä sukulaiset saavat aina ulkomailla asuville perheenjäsenilleen lähetellä. Olen monesti miettinyt, että tässä olisi oikeasti aivan mahtava vientituote, kun joku vaan alkaisi näitä muulle maailmalle myymään. Ei meinaan ole suomalaisten karkkien voittanutta vielä löytynyt!

Suomesta ei karkkivalikoimat lopu kesken. Kuva: vastavalo.fi

7. Ruisleipä

Olisi maanpetos olla listaamatta suomalaista ruisleipää yhdeksi parhaista suomalaisista tuotteista. Ensinnäkään tätä ei saa juuri mistään muualta kuin Suomesta tai sitten se on ulkosuomalaisten myymää. Toisekseen ulkomaiset versiot ruisleivästä eivät hyvällä tahdollakaan voita alkuperäistä rukiista kuningasta. Tätä myös lähetellään ahkerasti ulkomailla asuville sukulaisille.

8. Maito

Maitoa, nam!

Mikä voi olla sen parempaa kuin kylmä suomalainen maito? Mistään muusta maasta, jossa olen vieraillut en ole koskaan saanut niin hyvää maitoa kuin koti-Suomesta. Piste. Espanjan vuosieni aikana lopetin maidon juonnin kokonaan, koska sieltä ei yksinkertaisesti saanut hyvää maitoa. Etelänmatkoillamme myöskään lapsemme eivät suostu juomaan maitoa, koska ulkomaalainen maito on pahaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin. Hieman tosin jäi harmittamaan, etten maistanut kamelin maitoa Arabiemiraateissa, olisi voinut olla hyvää.

9. Ksylitoli

Ksylitolin hammasystävälliset ominaisuudet löydettiin Turun Yliopistossa 1970- luvun alussa, jolloin tutkijat etsivät luonnosta hampaille vähemmän haitallisia yhdisteitä sokerin korvikkeeksi. Aivan mahtava keksintö, hyvä Suomi! Ksylitolituotteita löytyy jo jonkin verran ulkomailtakin, mutta nostin tämän listalleni kannatussyistä. 

10. Pullojen ja tölkkien pantti- ja kierrätysjärjestelmä

En liene ainoa suomalainen joka jaksaa ihmetellä sitä, miksei suomalaista pullopanttijärjestelmää käytetä muualla maailmassa. Eikö ole järjetöntä heittää pulloja ja tölkkejä roskiin, kun ne voi hyödyntää näin tehokkaalla systeemillä luontoa säästäen?

Kannattaisiko muun maailman ottaa Suomesta opikseen? Kuva: Iltasanomat

Suomessa käytössä oleva pullopanttijärjestelmä on nimittäin hyvinkin tehokas; virvoitusjuoma- ja olutpullojen palautusaste on 97 %. Lasiset pullot täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa ja muoviset keskimäärin 18 kertaa. Metallisten juomatölkkien palautusaste on puolestaan 86%. Palautusaste on maailmanlaajuisesti huipputasoa. Suomalaista panttijärjestelmää käydään ihan maailmalta asti ihmettelemässä ja kehumassa. Hyvä Suomi!

11. GWS-Tölkinavaaja

Pieni, mutta hieno keksintö. Tämä yhdestä metallinpalasta muotoiltu tölkinavaaja, joka löytyy jokaisesta suomalaisesta kodista saisi löytää tiensä myös muualle maailmaan. Avaajalla saa auki myös pullonkorkit ja sen voi ripustaa seinälle naulasta. Perfect! Avaajan on kehitellyt 1940-luvulla Matti Laurell, joka ensin itse valmisti ja myi avaajiaan Jokka-nimisinä, mutta kyllästyi myöhemmin, jonka jälkeen sukuyhtiö G.W. Sohlberg alkoi valmistaa niitä omissa nimissään.

12. Luonto ja raikas ilma

Missään muualla maailmassa ilma ei ole mielestäni niin raikasta ja puhdasta kuin Suomessa. Joka kerta lomareissuiltamme palattuani, se ensimmäinen syvä sisäänhengitys raikasta suomi-ilmaa on aina vain yhtä ihana kokemus. Suomen luonto ja vehreys jaksavat aina yllättää, kun palaa kuivista ja pölyisistä matkakohteista takaisin kotiin. Love it, love it, love it.

Tässäpä sitä sitten olisi listaa kerrakseen. Voi olla, että unohdinkin jotain, mutta lisäilen sitten jos tulee mieleen. Mitäs te muut tuumitte? Tuleeko teille muita asioita mieleen, mitä kaipaatte koto-Suomesta omilla matkoillanne?  Tai onko joku näistä listaamistani asioista sellainen, mitä ette todellakaan kaipaile? :)

Aku ja 7 ihmettä - suosittelen!

Satuin eilen vahingossa katsomaan maikkaria yhdeksän aikaan illalla ja havaitsin, että tämä ennakkomainostettu matkailuohjelma Aku ja 7 ihmettä oli alkanut. Ilmeisestikin jo viime viikolla, joten ensimmäistä jaksoa ei tullut nähtyä.

Kuva: mtv.fi

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa ohjelmasta, mutta mainoksista päättelin, että tässä on nyt taas joku vähän hassunhauska uusi show, mistä jaksaa ehkä avausjakson katsella. Siinä vaiheessa kun huomasin nauravani ääneen ja isosti, totesin, että tässä on oikeasti aivan mahtava uusi matkailuohjelma.

Itse asiassa oli ihan pakko nyt hehkuttaa tätä ohjelmaa jopa täällä blogissa asti. Tällaisia matkailuohjelmia ainakin minä haluan lisää! Ohjelmia, joissa matkataan upeissa maisemissa, mutta joissa matkaaminen tehdään vähän kieli poskella, kuten se itselläkin tuppaa monesti olemaan. Ei tullut yhtään olo, että tämä ja tämäkin asia olisi pitänyt tietää tästä kohteesta ennakkoon, vaan lähestymistapa asioihin ja kulttuureihin oli todella inhimillistä ja samalla hulvattoman hauskaa. Suosittelen siis seuraamaan tätä ohjelmaa teillekin. Itse ainakin odotan ensi viikon jaksoa innolla. Jaksot on nähtävissä myös katsomossa yo. linkin kautta! Alla olevan youtube-pätkän ensimmäinen klippi ei ole kovin hauska, mutta muutoin ohjelma on todella viihdyttävä. Hieman tosin pelkäsin Akun puolesta jo näkemässäni Peru-jaksossa, että joutuukohan tuo vielä johonkin kahnauksiin suorasukaisuutensa kanssa, mutta ei ainakaan vielä siinä jaksossa :)




Maailman seitsemän ihmettä

Kiinnostuin eilen illalla vielä tutkimaan lisää näitä seitsemää ihmettä, sillä itsellä oli ainakin sellainen mielikuva, että kohteet olisivat olleet ihan toisia kuin mitä tässä ohjelmassa esitetään ja että olisin jopa joskus käynyt jossain näistä. Kuinka ollakaan minulle selvisi, että koko seitsemän ihmeen kategorisointi, kohteet, joihin tässäkin ohjelmassa tutustutaan ovat melko tuoreita. Wikipedian mukaan sveitsiläinen NewOpenWorld Corporation -yritys järjesti vuonna 2007 laajan internetissä käydyn äänestyksen uusista maailman seitsemän ihmeestä. Äänestyksen voittivat: Kiinan muuri, Petra (Jordania), Rio de Janeiron Kristus-patsas, Rooman Colosseum, Taj Mahal (Intia), Machu Picchu (Peru) ja Chichén Itzá (Meksiko).

Kun näin kuvia näistä paikoista minulle tuli jotenkin tunne,

Kuva: tourismprofile.com

että olen nähnyt tämän Petran kalliokaupungin jossain aiemminkin ja pienen googlailun jälkeen selvisi, että Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki on kuvattu osin siellä! Jos siis sankarini Indy on siellä käynyt, minunkin on pakko päästä! Itse asiassa Indiana Jonesiin viitattiin jo siinä Peru-jaksossa, jossa Aku kertoi Machu Picchun rauniokaupungin v. 1912 löytäneen Hiram Binghamin olleen Indyn esikuva.

"Alkuperäiset" maailman seitsemän ihmettä olivat antiikin kreikan ajan maailman mahtavimmat rakennukset ja monumentit Turkin, Kreikan ja Egyptin alueilla. Näihin lukeutui muun muassa Gizan suuri pyramidi.

Maailmanperintöluetteloa ylläpitävä UNESCO ei pyynnöistä huolimatta tukenut NewOpenWorld Corporationin äänestystä, koska piti sitä tunnepohjaisena eikä tieteellisenä. Minullakin oli siis iloisesti menneet sekaisin maailmanperintökohteet ja maailman seitsemän ihmettä.

Yhdessäkään uudessa tai vanhassa maailman seitsemässä ihmeessä en ole valitettavasti vielä vieraillut, mutta löysin kuitenkin perintökohdelistalta paikkoja, joissa olen käynyt, joten olipa kiva juttu :) Suomessakin kohteita on 8, joista muun muassa Suomenlinna on yksi. Näin sitä siis taas sivistyttiin yhden ohjelman aiheuttaman kipinän avulla.

Kap Verde, Sal - matka varattu!

Kuva: afrikkanet.fi

Ihanaa. Nyt se on totta. Matka on varattu taas Kap Verdelle. Tällä kertaa tosin Salin saarelle. Mietittiin pitkään pitäisikö lähteä tällä kertaa esimerkiksi Egyptiin, mutta luin paljon kommentteja, miten sieltä saa aina vatsataudin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että hyvä käsihygienia olisi riittänyt pitämään vatsapöpöt poissa, mutta emme uskaltaneet ottaa sitä riskiä. Onhan kyseessä kuitenkin vuoden odotetuin kohokohta, jota varten jaksetaan odotella koko pitkä talvi.

Egyptiin aiomme silti joskus vielä mennä, sitten kun lapset ovat vähän isompia ja jaksavat reissata rantalomakohteesta Kairoon katsomaan pyramideja ja Gizan Sfinksiä. Ihan must see!

Alustuksena sanottakoon, että kyllä tämä taas kukkaroa rokottaa rankasti ja saadaan syödä näkkileipää muutama kuukausi. Mies pyörittelee päätään, että viimeisistä säästöistä pitää sitten tällaista tehdä (eipä ole muuten matkalla valittanut koskaan). Olen kuitenkin sitä mieltä, että matkustaminen on oikeasti avartavaa ja opettavaista, joten haluan tarjota lapsilleni tällaisia kokemuksia hinnalla millä hyvänsä. Oppivathan ymmärtämään, että maailma ei rajoitu Suomeen tai länsimaisiin ihmisiin ja erilaisuus on ihan ok.

Puhuimme taannoin hyvän ystäväni kanssa siitä, miten kallista tällainen matkustaminen on ja hän totesi mielestäni hyvin sanoessaan "Kerran me täällä eletään!" Mitä mieltä itse olette tästä?

Jos pohditte muuten sitä, miten rahaa pystyy säästämään suosittelen lukemaan tämän Hesarissa elokuussa julkaistun jutun: Suurperhe pihistelee 11 kuukautta vuodessa päästäkseen unelmalomalle.

Kap Verde, Sal

Suuntaamme siis uudelleen Kap Verdelle maaliskuussa 2015, mutta tällä kertaa saariryhmän pohjoisosan saarelle, Salille. Täällä sijaitsee matkanjärjestäjän mukaan Kap Verden kehittynein rantalomakohde Santa Maria. Hotelliksi valikoitui Clubhotel Riu Funana FFFF.

Club hotel Riu Funanan allasalue. Kuva: Finnmatkat.

En kyllä malta odottaa. Mukavaa myös, että tässä kohteessa näyttäisi olevan enemmän mahdollisuuksia tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tosin taitaa saarella silti enemmistö kaupustelijoista olla Senegalin puolelta. Nähtävää on kuitenkin enemmän.

Mereen uponnut Jeesus-patsas. Kuva: megacurioso.com

Retkistä minua kiinnostaa kovasti lasipohjavenereissu ja mereen uponnut Jeesus-patsas, jonka näkee matkalla. Lapsia varmaan muu merenalainen maailma. Koska tiedän jo nyt Kap Verden aallokot, pitänee varautua matkapahoinvointilääkkeillä tälle reissulle. Luin, että antihistamiini toimisi hyvin alle 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan korvan taakse asetettavaa skopolamiinilaastaria. Pitänee hankkia? Onko kellään mitään hyviä vinkkejä tällaiseen lyhytkestoiseen merisairauteen? Toisaalta tuntuu hassulta väen vängällä hankkiutua tällaiselle reissulle, mutta luulenpa sen olevan sen arvoista.

"Sininen silmä" Buraconan luolilla. Kuva: Tripadvisor

Toinen retki mikä kiinnostaa on kiertoajeluretki, jossa kohteena on mm. Buracona, luonnon muovaama allas, joka on suosittu paikallisten asukkaiden keskuudessa sekä luolat, joissa tiettyyn aikaan vuodesta voi nähdä "Siniseksi silmäksi" kutsutun luonnonilmiön.

Suolavesiallas. Kuva: ecapoverde.com

Tämän lisäksi pitänee käydä kellumassa Pedra de Lumen suolavesialtailla, jotka ovat kuuluisia hyvistä vaikutuksista iholle. Pitäisi auttaa myös stressiin ja unettomuuteen.

Paljon siis nähtävää ja koettavaa riittää. Kirjoitan luonnollisesti pitkän ja yksityiskohtaisen matkakertomuksen kun olemme palanneet. Siihen tosin menee vielä hiukan aikaa :) Tällä välin kirjoittelen muita matkustamiseen liittyviä juttuja ja vinkkejä matkanjärjestelyyn.

Mikäli olette itse olleet täällä, olisin kiitollinen vinkeistä mitä kannattaa tehdä ja huomioida. Palataan siis asiaan!

Päivitys 16.3.2015

Nyt on matka tehty ja ensimmäinen postaus aiheesta julkaistu. Voit lukea Santa Marian kaupungista täältä!

Dubai, UAE - Nähtävyydet osa 2

Päivän reissumme Dubaihin oli täynnä nähtävää ja koettavaa. Koska kerrottavaa oli paljon, päätin jakaa tämän kokemuksen kahteen osaan. Tässä siis jatkoa aiemmalle postaukselleni Dubai - nähtävyydet osa 1.

Soukit - mauste, kulta, kankaat

Jo matkaa varatessamme mietin mielessäni, että jos jotain haluan ostaa Emiraateista, niin se on mausteet. Myös itämaiset kankaat kiinnostivat, joten niitä siis lähdin metsästämään Dubain reissullamme. Olisin halunnut ostaa myös vesipiipun Dubaista, mutta kuskimme kehotti ostamaan sen RAK:sta edullisempaan hintaan.

Maustesoukeissa riitti vaihtoehtoja mistä valita. Kaikkea en edes tunnistanut.

Muutama käytännön asia ihan alkuun; tinkaa, aina! Älä osta soukeista tuotetta heti sillä hinnalla millä sitä tarjotaan, vaan ole pokkana tiukka. Myyjät kyllä osaavat esittää, että tässä nyt heitä riistetään, kun noin halvalla pitäisi myydä, mutta anna mennä vain. Itse aina mietin, mitä olisin valmis maksamaan mistäkin tuotteesta ja kerroin heille itse hinnan. Välillä voi mennä pieleen, ja hintaa olisi saanut jopa alemmaksi, mutta jos sinulle jää hyvä mieli ostohinnasta, se on mielestäni pääasia. Kauppakeskuksissa sen sijaan tinkaamista ei tehdä, vaan hinnat ovat usein kiinteitä.

Kuskimme kierrätti meitä soukeissa henkilökohtaisesti.

Dubaissa oli monenlaisia soukeja eli basaareja, joista tutustuimme kahteen; Deiran puolella sijaitsevaan mauste- (spice souk) ja kulta-soukeihin (Gold-souk). Kuskimme Waseem kierteli kanssamme koko ajan ja opasti eri paikkoihin. Heillä on tietyt paikat mihin he vievät turistit ostoksille, mutta toiveitakin saa esittää.

Ensimmäinen kohteemme Dubaissa oli maustebasaari.

Maustesoukissa riitti mausteita joka makuun.

Mausteet

Vierailimme tässä pienessä maustekaupassa, joka oli täynnä erilaisia eksoottisia ja hieman tutumpia mausteita. Myyjä lappasi pussiin niitä mausteita mitä halusit, eikä hintakaan mielestäni päätä huimannut. Suosittelen ostamaan paikallista currya, joka on melko tulinen yleismauste. Ei siis se meidän tuntema keltainen kanamauste. Lisäksi ostin chilijauhetta ja kuivattua minttua, josta olen kotona hauduttanut ihanaa teetä. Olisi pitänyt ottaa sitä enemmän. Tarjolla on myös erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, joita ostimme evääksi. Ne syötiin kyllä jo lomalla loppuun. Myös sahramia olisi voinut ostaa, mutta oli vähän tyyrimpää. Halvempaa tosin kuin Suomessa. Kiva paikka, vaikka lasten mielestäni tuoksu oli kaupassa paha.

 

Kulta

Meitä ei kovin paljon kiinnostanut kullan ostaminen, vaikka se olisi ollut hyvä kauppa ottaen hinnat huomioon. En kuitenkaan itse juuri käytä koruja, joten siksipä säästyi täällä (ainakin melkein) rahat. Yksi paikallinen myyjä katsoi minua silmät pyöreinä, että eipä ole koskaan tavannut naista, joka ei haluaisi ostaa koruja. Katsoi miestäni ja totesi, että "halvalla pääset". Meitä huvitti.

Kultabasaarissa näkyi paljon kaapunaisia, mutta myös muita turisteja.

Se mikä minua kuitenkin aina kiinnostaa on laukut ja miestäni kellot. Nyt siis pieni varoituksen sana. Basaarien myyjät yrittävät kovasti myydä hienoja kelloja, laukkuja ja lompakoita, jotka ovat luonnollisesti piraatteja. Ja, piraattien maahantuonti Suomeenhan on kiellettyä, joten eihän niitä kannata muutenkaan ostaa. Ei siis kannata esimerkiksi ostaa hienoa kelloa sivukujan kauppiaalta ja todeta Suomessa, että se toimii yhden kuukauden ajan, eihän? Nahkalompakot ja laukut ovat hienoja ja niistä saa tingattua reilusti pois, mutta eipä niitäkään saanut ostaa :)

Kankaat

Tarjolla oli paljon värikkäitä kankaita.

Olisin ehdottomasti halunnut ostaa jotain hienoja kankaita, joista olisin kotona voinut ommella vaikkapa verhot, mutta sen tyyppisiä kankaita ei ollut oikein missään tarjolla. Kiersimme monta kauppaa läpi, eikä tarjolla ollut muuta kuin ohuita vaate- ja hamekankaita. Olihan ne hienoja, mutta en sitten viitsinyt niitä ostaa turhaan.

Seuraamme liittyi basaarialueella myös myyjä, joka kierteli kanssamme kärsivällisesti kankaita etsimässä. Itse ajattelin, että heillä oli jokin veljessopimus, että saavat provisiota kaikista liikkeisiin tuoduista maksavista asiakkaista, mutta eipä tuo meitä haitannut.


Ihanat läpykkäät, eivät tosin kovin käytännölliset.

Verhokankaita ei siis turhaan kannata metsästää. Se mitä kannattaa ostaa, on värikkäitä pitkiä kaapuja. Aivan ihania kotiasuja, suosittelen! Lisäksi oli ihan pakko ostaa itämaiset tossut, joissa oli niin kiva tuhannen ja yhden yön fiilis.


Dubai Mall

Dubai Mallissa oli aivan ihanan herkullisen näköisiä kauppoja.

Maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall oli maineensa veroinen. Aivan uskomattoman suuri ja hulppea paikka, jossa olisi vierähtänyt helposti vaikka koko päivä ellei parikin. Dubai Mallissa on yhteensä 1200 myymälää, viiden tähden hotelli, akvaario ja luistinrata. Suosittelen varaamaan aikaa, kun menette tänne, jotta ehditte tutustumaan paikkaan hyvin. Jos tulette paikalle autolla, ei parkkipaikkaa tarvitse hakea, sillä paikoitushalli vetää yhteensä 14 000 autoa!

Meillä ei valitettavasti ollut enää loppuillasta kovin paljon aikaa, koska 10-tunnin mittainen road-trippimme alkoi lähestymään loppuaan. Jouduimme siis päättämään mitä haluamme täällä vielä nähdä. Emme siis ehtineet harrastamaan shoppailua täällä lainkaan. Koska kauppoja oli niin valtavasti, siihen olisi mennyt liikaa aikaa. Päätimme siis käydä syömässä, akvaariossa ja katsomassa vesishown. Ostarin ulkopuolella sijaitsi tori, jossa oli useampi ravintola. Suosittelen syömään täällä ulkoterassilla, niin voitte samalla ihailla Burj Khalifaa.

Akvaario - Dubai Aquarium

Olimme päättäneet jo aiemmin, että lapset viedään tietysti tutustumaan yhteen maailman suurimmista akvaarioista. Akvaarion tankki pitää sisällään huikeat 10 miljoonaa litraa vettä ja 140 eri kalalajia sekä mm. 300 haita ja rauskua. Ostoskeskukseen päin esillä ollut akryyliseinä on myös yksi maailman suurimpia ja olihan se huikean näköistä, että keskellä ostoskeskusta pystyi ihailemaan meren elämää noin läheltä.

Akvaarion suuri seinä herätti ihmetystä. Vain lipun ostaneet pääsivät seinän viereen katsomaan tarkemmin.

 Luin jostain, että tuo seinä olisi alkanut vuotamaan muutamia vuosia sitten ja paikka piti evakuoida. Mitenhän ovat "liimanneet" vuotokohdan, kysynpähän vaan? Tulee mielikuva suoraan jostain katastrofielokuvasta "Shark attack at the mall". Mutta ei huolta, turvallista se oli :)

Akvaariota pystyi siis seuraamaan ostoskeskuksen puolelta täysin ilmaiseksi, mutta jos mieli sisään vedenalaiseen tunneliin tai tarkastelemaan seinää lähempää joutui ostamaan lipun. Me otimme paketin, johon kuului tunneli sekä akvaarion vedenalainen zoo.

Tunnelissa näki ihan lähietäisyydeltä haita, rauskuja ja pikkukaloja.

Myytävänä oli myös lippuja vedenalaiseen sukellukseen häkissä sekä lasipohjaveneellä seilailua pinnalla. Oma pakettimme maksoi aikuiselta 70  ja lapsilta 55 dirhamia, eli yhteensä neljältä 250 dirhamia, reilu 50 €. Lisänähtävyyksistä piti sitten pulittaa hieman enemmän. Tunneliosuus oli melko lyhyt, mutta hieno. Itse vedenalainen eläintarha ei nyt ollut kovin kummoinen, muta lapset kyllä silti tykkäsivät.

Dubai fountain - vesishow

Dubai fountain- vesishow oli kyllä sellainen esitys, että jos tänne menette älkää missään nimessä missatko tätä! Minulle nousee vieläkin kylmät väreet kun katson tätä kuvaamaani videota esityksestä. Esitys on ilmainen ja se näytetään Burj Khalifan juurella sijaitsevalla torilla päivittäin. Musiikki soi lujalla, oli pimeää ja suuret tornitalot sekä Burj Khalifa taustalla tekivät tuosta kokemuksesta kyllä unohtumattoman. Esityksiä on puolen tunnin välein, muistaakseni klo 18 lähtien. Jos mielitte eturiviin suosittelen menemään paikalle hyvissä ajoin ennen esitystä. Me tulimme viime tippaan ja jouduimme aika taakse. Sitten piti lapsia nostella, että näkevät. Eturivissä kyllä sai myös vettä päälleen, mutta olisi ollut varmaan kivaa sekin!



Burj Khalifa

Kaikkein ikävin juttu matkallamme oli, ettemme päässeet maailman suurimpaan torniin, Burj Khalifaan tutustumaan. Koko viikon liput oli varattu jo heti ensimmäisenä saapumispäivänämme, kun tarkistin tilanteen netistä.

Burj Khalifa ibn Zayid eli Dubai-torni on 828 metriä korkea ja 162 kerrosta sisältävä pilvenpiirtäjä ja ainakin toistaiseksi maailman korkein rakennus. Rakennusprojektin kokonaisbudjetti oli 1,5 miljardia dollaria ja sen kyllä ymmärtää kun näkee tämän rakennuksen. Rahaa ei ole säästelty kyllä muuallakaan "Downtown Dubai"- alueella. Arvioiden mukaan alueen rakentamiseen on  käytetty jopa 20 miljardia dollaria!

Pojat poseeraavat tornin edessä.

Päättäkää siis hyvissä ajoin jo Suomessa koska menette Dubaihin jos tulette esim. Rakista ja ostakaa liput etukäteen. Oheisesta linkistä pääsee Burj Khalifan sivuille tekemään varauksen. Esimerkiksi tämä vesishow olisi ollut kyllä tosi upea näky ylhäältä käsin, joten iltaliput eivät ole huono idea. Näimme Burj Khalifan kuitenkin sen juurelta ja olihan se valtava! Ei meinannut kuvaan mahtua :)

Tornin näköalatasanne ei ole muuten huipulla vaan jossain puolivälin tienoilla, mutta kyllä sieltäkin näkee kaupunkia varmasti oikein hyvin.


Muita vinkkejä

Ei harmittaisi asua täällä lomallaan.

Dubai Mallin välittömässä läheisyydessä sijaitseva basaarialue Souk Madinat Jumeirah jäi meiltä myös välistä ja kyllä harmittaa, kun katsoo kuvia mitä kaikkea siellä olisi ollut. Menkää siis te käymään täällä mikäli ehditte. Basaarialueelle pääsee suoraan tältä edellä mainitulta torilta siltaa pitkin. Kävimme autolla tutustumassa Dar Al Masyaf-hotellialueeseen basaarialueen toisella puolella, kun kuskimme kysyi haluammeko nähdä upean hotellin. Olihan se kyllä aika hieno. Kävin tsekkaamassa huvikseen kuinka paljon maksaisi yö täällä ja ei muuten ihan halvalla pääse. Yksi unelma siis jää, yöpyminen tässä paikassa.

Palmusaarten metro - Palm Jumeirah monorail

Kuten aiemmassa postauksessa jo kerroin, kannattaa palmusaarelle matkustaa metrokyydillä. Pyytäkää kuskianne viemään teidät asemalle ja hakemaan päätepysäkiltä, niin saatte hienomman kokemuksen ja näette enemmän saarta ylhäältä käsin. Lisätietoa: Dubai metro

Tässä siis matkakertomukseni Dubaista. Paljon jäi vielä nähtävää, mutta eipä sitä yhdessä päivässä kaikkea ehdi. Jos haluatte tutustua Dubai Malliin ja keskusta-alueeseen tarkemmin, suosittelen varaamaan tänne aikaa, sillä kiireessä ei oikein saa kaikkea irti. Toinen vaihtoehto on tulla kahdesti ja viettää toisella kertaa enemmän aikaa keskustassa.

Kysykää ihmeessä jos haluatte tarkennuksia tai muuta infoa. Yritän vastata parhaani mukaan. Laitan lisää Dubain kuvia myös kuvagallerian puolelle kunhan ehdin.