Dubai, UAE - Nähtävyydet osa 1

Näkymää Dubain satamaan palmusaarelta päin.

Reissu Dubaihin oli yksi matkamme mieleenpainuvimmista kokemuksista ja olihan siellä pakko käydä, kun kerran Arabiemiraatteihin tultiin. Dubai on yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien seitsemästä emiraatista. Dubai on Yhdistyneiden arabiemiirikuntien suurin, runsasväkisin (2,1 miljoonaa) ja pinta-alaltaan toiseksi suurin emiraatti Abu Dhabin jälkeen.

Emme olisi ehkä jaksaneet sitä suurkaupungin humua joka päivä, joten siksi varsinaiseksi matkakohteeksi valikoitui Ras al Khaimah. Dubai oli kuitenkin kokemuksena niin uskomaton, että suosittelen siellä käymään. Kaupunki oli sekoitus perinteitä, pölyisiä pikkukujia, glamouria ja suuruudenhulluutta.

Ristiriitainen Dubai

Mielikuvissani ajattelin, että Dubai on täynnä pilvenpiirtäjiä, kiiltäviä pintoja ja ökyautoja, mutta eihän se ihan sellainen ollutkaan. Itse asiassa kaupungin laitamilla oli paikoin todella likaista ja köyhän näköistä. Kaupungin ydinkeskusta ja turistialueet olivatkin sitten asia erikseen. Ja kyllähän niitä valkoisia muskelibensaökyautoja oli joka paikka täynnä. Köh, köh.
 

Dubaissa ei ainakaan kaistat loppuneet kesken. Isoja tornitaloja oli joka paikka täynnä ja lisää rakenteilla koko ajan.

Dubaissa rikkaat elävät hyvin. Niin paikalliset kuin maassa hyvissä töissä työskentelevätkin. Suurin osa perustöistä teetetään siirtolaisilla. Kuten RAK:ssa myös täällä todentui se, että suurin osa väestöstä on intialaisia, pakistanilaisia ja muita lähimaiden kansalaisia. Syntyperäisiä Arabiemiraateissa on vain vajaa 12 % eli noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Aikamoista. Taksikuskimme mukaan kukaan syntyperäinen ei esimerkiksi koskaan ajaisi taksia työkseen, siihen on muut tekijät. Kuten niin moneen muuhunkin "vähempiarvoiseen" työhön. Ulkomaalaisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kansalaisuuteen. Koko lomamme aikana emme kertaakaan kommunikoineet syntyperäisen emiraattilaisen kanssa. En ainakaan usko.

Siivoja tienaa Dubaissa alle Suomen työttömyyspäivärahan, noin 400-500 euroa kuussa. Kun ottaa huomioon kaupungin asumis- ja elämiskustannukset, ei voi oikein ymmärtää miten nämä ihmiset tulevat toimeen. Monet kuitenkin tulevat maahan paremman elämän toivossa ja kenties saavatkin rakennettua itselle ja perheelleen ihan kohtuullisen elintason. Näin ainakin ymmärsin pakistanilaisen kuskimme puheista.

Miten Dubaihin?

Hotellistamme pääsi Dubaihin kahdella tapaa; joko hotellin järjestämällä bussikyydillä kaksi kertaa viikossa (ma, la), jolloin matka suuntautui suoraan Dubai Malliin tai maksamalla itselleen privaatti taksikuskin koko päiväksi. Suosittelen ehdottomasti viimeistä vaihtoehtoa. Näin oli edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä muutakin kuin ostoskeskus, vaikka kyllähän sekin oli itsessään jo nähtävyys.

Dubai Creek- joki on vilkas kauppasatama. Joen
yli pääsee paikallisilla vesitakseilla, Abroilla.

10 tunnin matka Dubaihin omalla kuskilla maksoi yhteensä 475 dirhamia, eli noin 100 euroa. Hinta oli per auto, eli neljältä hengeltä. Bussimatka maksoi 75 dirhamia/aikuinen ja olisiko ollut puolet siitä lapsesta, joten 4 hengen reissu olisi bussilla maksanut yhteensä n. 220 dirhamia.

Näimme kyseisen bussin täynnä ihmisiä tien päällä, kun illalla posotimme tuhatta ja sataa omalla ilmastoidulla taksilla hotellille. Ei muuten harmittanut maksaa vähän enemmän.

Kun tai jos otatte oman kuskin Dubain reissulle hän suurella todennäköisyydellä ehdottaa teille tiettyjä reittejä ja nähtävyyksiä, jotka pitää nähdä. Hotellin omat taksikuskit lähtevät nimittäin yleensä samana päivänä Dubaihin ja kaikille asiakkaille sanotaan melko samat reitit, jota pojat voivat sitten luppoajalla viettää aikaa keskenään ja eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole. Nyt jos saisin kuitenkin päättää olisin valinnut kohteeni hieman toisin.

Osa Waseem-kuskimme (oli muuten hyvä tyyppi) ehdottamista paikoista olivat mielestäni melko turhia, joskin ihan "nice-to-know" paikkoja. Olisin silti toivonut, että aikaa olisi jäänyt joihinkin tiettyihin paikkoihin enemmän. Esittelen nyt kohteet, joissa kiersimme ja mitä olimme niistä mieltä. Voitte itse sitten tehdä omat johtopäätöksenne. Reissujärjestys ei ole varmaankaan ihan oikea, mutta saatte ainakin jonkinlaisen kuvan.

Burj al Arab

Burj al Arab Jumeirah-rannalta katsottuna.

Burj al Arab- hotelli on yksi Arabiemiraattien tunnetuimmista rakennuksista ja myös maailman ainoa 7 tähden hotelli ja ymmärtääkseni myös maailman kolmanneksi korkein hotelli. Hotelli on rakennettu omalle tekosaarelle ja sinne kuljetaan yksityisen sillan yli. Tämä pitää siis nähdä omin silmin. Kuskimme vei meidät hotellin edustan Jumeirah (arabiaksi "kaunis")-rannalle, jossa joimme mehut ja pällistelimme tätä ihmeellistä purjerakennusta ja otimme muutaman valokuvan todistusaineistoksi. Hotellin katolla on muuten oma laskeutumiskenttä helikopterille, että sellaista porukkaa siellä yöpyy :) Hotellin sisään ei pääse vain katselemaan, mutta tänne voi varata lounaan tai iltapäiväteehetken rahaa vastaan.

Palm Jumeirah (palmusaari)

Seuraavana kohteena taksikuskimme kertoi olevan Atlantis Palm- hotelli. Ajelimme tovin, enkä tajunnut ennen kuin näin pitkiä lonkeroimaisia teitä molemmin puolin päätietä, että olimme itseasiassa jo palmusaaren sisällä. Olipa hassua. Meillä olisi ollut vaihtona matkustaa palmusaaren yli näköalametrolla ja kuski olisi noukkinut meidät päätepysäkiltä, joka näin jälkeenpäin olisi ollut tosi hieno juttu.

Atlantis Palm hotellissa on 1500 huonetta.

Lapset olivat kuitenkin jo väsyneitä, joten menimme taksilla. Suosittelen tätä vaihtoehtoa siis muille!  Atlantis- hotellille mentiin loppumatkasta veden alla tunnelissa, joka oli myös jännä juttu. Koko saari oli älytön rakennustaidon näyte; että noin vain veden päälle sitten tehtiin tuollainen kaupunginosa. Itse hotelli oli valtava ja tiukasti vartioitu linnake aivan meren rannalla. Puistossa, hotellin edustalla törötti vartiomies, joka ystävällisesti ohjasi minua toiselle puolelle katua ottamaan kuvia. Upea paikka, vaikkakin aika nopeaksi ja pintapuoliseksi vilkaisuksi jäi. Kannattaa kuitenkin käydä. Voi sitten satelliittikuvista ihmetellä, että tuollakin on käyty.

Museot

Kuskimme ehdottamat museot olivat nyt sitten kohteita, jotka olisin voinut jättää väliin. Nyt en mitenkään muista enää minkä nimisiä nämä kohteet olivat, mutta muistiinpanoissani luki Art museo ja arabialainen museo (ei kuitenkaan Dubai museo). Ei minulla mitään kulttuuria vastaan ole ja olihan se ihan kiva kokemus, mutta voin sanoa etten ole koskaan tuntenut itseäni niin köyhäksi. Museot olivat nimittäin tarkoitettu vain turisteille (äveriäille sellaisille), niihin eivät paikalliset päässeet eikä paikassa saanut valokuvata. 

Lähes kaikki museoissa esillä oleva tavara oli myynnissä ja niissä oli myös useita pikku kauppoja, joissa sai tehdä ostoksia. Sisään mentäessä (arabialainen museo?) jokaista asiakasta vastaan saapui jonkunlainen opas hienossa puvussa, joka kuljetti meitä ympäri paikkoja ja kertoi miten kaikki on myytävänä ja ilmeisesti jotain kuninkaallisten vanhoja esineitä. Niin, kyllähän se kaksimetrinen kultainen kannu oli ihan hieno, mutta ei taida ihan meidän olkkariin mahtua.

Dubai museossa olisin vieraillut mielelläni. Kuva: Wikipedia.

Samalla kun kävelimme paikkaa läpi etsin kuumeisesti jotain ostettavaa, jotta emme olisi näyttäneet ihan rupusakilta. Ja sitten saavuimme matto-osastolle. Ne oli niiiiin kauniita, että päätin jäädä kuuntelemaan mattokauppiaan myyntipuheen. Täytyy sanoa, että en ole ikinä nähnyt niin upeita itämaisia mattoja. Matot vaihtoivat väriä kun niitä käänneltiin, niitä pystyi viiltämään puukolla ja tallaamaan sekä sotkemaan miten halusi. Matto pysyi virheettömänä. Sieluni silmin näin kuinka voisin vain pyyhkäistä lasten tekemät sotkut matosta. Niille annettiin vielä ikuinen takuu. Myyjä kysyi haluanko katsoa jotain mattoa lähemmin.

Tässä vaiheessa mieheni pyöritteli jo silmiään uhkaavasti, joten valitsin lähempään tarkasteluun kaikkein pienimmän mahdollisen maton. Siinä he sitten esittelivät mattoa ja viikkasivat sen pieneen tilaan näyttääkseen miten helppoa se on kuljettaa lentokoneessa ja minä kysymään hintaa. "What is your price range?", opas kysyi. En siis todellakaan kehdannut edes ehdottaa omaa hintahaitariani, joten he sitten vain ilmoittivat pikkumaton hinnaksi 10 000 euroa! Kysyivät otanko mukaan vai lähetetäänkö matto kotiin.Yritin pysyä tyynenä, enkä näyttää tyrmistystäni ja kieltäydyin tällä kertaa tästä ostoksesta.

Ostimme lopulta museosta kaksi kamelityynyliinaa ja saimme osaksemme vihaisia katseita. Toisessa (art?) museossa sama homma; ostettiin pieni kullattu kameli á 10 euroa ja saatiin halveksuvia katseita päästä varpaisiin. Ottaahan se tietysti päähän, että saa puoli tuntia kuljettaa tällaisia pihistelijöitä ympäri taloa, mutta kun me emme tarvinneet mitään!  Eli sellaiset museoreissut ne sitten olivat. Jos johonkin museoon olisin mielellään mennyt, olisi se ollut Dubai museo, jossa olisi kerrottu enemmän alueen historiasta, eikä olisi ollut tuollaista ostopakkofiilistä. 

Aloin muuten nyt tutkimaan lisää tätä mattoasiaa ja nyt kun mietin, niin epäilen että maton hinta olisi ollut 10 000 euroa. Olisiko se sittenkin voinut olla AED:tä? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa googlailin ja löysin tällaisen ruotsalaisen yrityksen: www.carpetvista.com . Hienoja käytettyjä itämaisia mattoja myydään tosi hyvään hintaan! Meni muuten muutama tunti kun kahlailin niitä läpi :) Näihin tunnelmiin!

Lisää Dubain nähtävyyksiä osassa 2. Postauksessa kerron Dubai Mall-ostoskeskuksesta, Dubai Aquariumista, soukeista, Burj Khalifasta ja muista jännittävistä paikoista.

UAE- Ruokailu

Ruokailu oli yksi iso kysymysmerkki, kun varasimme matkaamme. Kannattaako ottaa All inclusive, puolihoito vai ei aterioita lainkaan? Siinäpä vasta pulma, kun ei ollut mitään hajua mikä paikan päällä odottaa.

All inclusiven jätimme heti kättelyssä pois laskuista, koska tiesimme jo ainakin muutamana päivänä käyvämme jossain päin reissussa ja näin ollen ruokailuhetkien sovittaminen aikatauluihin olisi aiheuttanut päänvaivaa. Lisäksi tietenkin hinta oli melko kova, 1300 euroa/ viikko. Emme myöskään halunneet olla liian sidottuja hotelliin, vaan kokeilla mahdollisesti myös muita ruokapaikkoja tarpeen mukaan.

Puolihoito vai ei?

Se mitä mietimme kovasti oli, että voisiko myös puolihoidon jättää pois. Ensiksi ajateltuna sitä ei tietysti lomallaan haluaisi stressissä etsiä ruokapaikkoja ympäriinsä nälkäisten lasten kanssa. Vietin siis tovin jos toisenkin googlettamalla vaihtoehtoisia tapoja hoitaa syöminen paikan päällä.

Puolihoito (lounas tai illallinen) maksoi matkamme aikana reilu 700 euroa kaikilta. Jos tästä vähentää tulopäivän (tultiin iltakoneella, ei ehditty illalliselle) olisi ruokailupäiviä jäänyt yhteensä 7 eli yhden aterian hinnaksi koko porukalta noin 100 euroa. Lähtöpäivänä ei myöskään ehtinyt miettimään lounasta, kun oli sitä pakkailua ja alla kuitenkin runsas aamiainen. Puolihoitoon ei myöskään kuulunut juomat, eli ne olisi pitänyt maksaa vielä tämän päälle.

Emme siis ottaneet ruokailuja matkapakettiin lainkaan, vaan ajateltiin katsoa tilanne paikan päällä. Päätös osoittautui oikeaksi.

Ruokaostokset

Ravintolassa tarjoiltu buffet-aamiainen oli todella runsas ja sillä pärjäsi pitkälle päivään. Ajattelimme, että pärjäisimme hyvin iltaan asti jos haemme kaupasta välipalaa, jota voimme syödä altaalla. Siispä suuntasimme heti seuraavana päivänä saapumisestamme läheiseen Al Hamra- ostoskeskukseen etsimään ruokakauppaa. Paikan päältä löytyi Spinneys-niminen kauppa, josta saimme kaikki tarvittavat välipalaostokset koko lomamme ajaksi.

Ostimme peruselintarvikkeita; margariinia, juustoa, tomaattia, salaattia, jugurttia, maitoa, mehua, hedelmiä, vettä jne. Lisäksi kaupasta sai ihania tuoreita leipiä, croisantteja ja leivonnaisia. Koko tämä satsi maksoi noin 185 dirhamia eli noin 38 euroa. Kävimme parina päivänä hakemassa joitakin ruokia lisää, mutta kaiken kaikkiaan selvisimme alle sadalla eurolla loman välipaloista.

Lisäksi oli mukavaa, että pystyimme tekemään eväät altaalle, joten sieltäkään ei tarvinnut poistua. Suosittelen tätä, mieluummin kuin puolihoitoa siitäkin syystä, että harvoin iltapäivällä oli kova nälkä kuumuuden ja runsaan aamiaisen vuoksi, joten yhtään raskaampi lounas olisi kyllä mennyt ainakin meidän perheellä hukkaan.

Hotellihuoneen jääkaappiin mahtui yllättävän paljon tavaraa, kun otimme hyllyjä pois. En tiedä olisiko hotellille saanut tuoda omia ruokia, mutta ei meitä ainakaan kukaan pysäyttänyt kun kuljimme ruokakassien kanssa huoneeseen.

Ravintolat

Al Shamal

Illastimme muutamana iltana ravintolan omassa pääravintolassa Al Shamalissa, jossa oli päivittäinen vaihtuva buffet-tyyppinen illallinen. Ruokaa löytyi runsaasti ja oli mistä valita. Illallinen ruokajuomineen (viini, olut, limut) maksoi noin sadan euron luokkaa.

Välimeriteemainen illallinen Al Shamalissa oli herkullinen.

Laskin, että jos olisimme ottaneet puolihoidon, mihin kuului illallinen olisimme hävinneet jonkin verran, sillä puolihoidon illalliseen ei kuulunut juomia, joten ne olisivat tulleet vielä siihen päälle. Itse yritin ennen matkaa kovasti hakea tietoa onko ruokailu kalliimpaa paikan päältä ostettuna, mutta en löytänyt vastausta. Edes matkanjärjestäjä ei kuulemma osannut sitä varmuudella luvata. Niinpä niin. Voitte siis huoletta ostaa illallisen suoraan ravintolasta ilman mitään ennakkomaksuja. Tämä on muutenkin kätevää, jos haluaa illallistaa joskun hotellialueen ulkopuolella. Ei mene etukäteen maksettu illallinen sitten hukkaan.

Pesto

Välittömästi hotellin ulkopuolella, Al Hamra golf-keskuksessa sijaitseva Pesto´s ravintola oli meidän lemppari ja mielestämme todella kiva paikka. Illastimme täällä parina iltana. Kyseessä siis italiainen ravintola, josta sai pastaa, pizzaa, kala- ja liharuokia. Kaikille löytyi jotain.

Ravintolassa oli mielestämme kiva tunnelma ja ulkoterassilla oli mukava syödä tähtitaivaan alla. Lisäksi ravintolassa oli livebändi joka ilta. Joidenkin suomalaisten mielestä ruoka oli hieman suolaista, kun kyseltiin mitä he pitivät. Me emme kyllä erityisesti huomanneet mitään. Neljän hengen ruokailu sekä meidän vanhempien ruokajuomat (siideri, olut) maksoi noin 400-450 dirhamia eli hieman alle 100 euroa.

Chili´s

Manar mall visiitillämme kävimme syömässä ostoskeskuksen ravintolassa Chilissä, josta sai erilaisia grilliruokia ja hampurilaisia. Ei voi sanoa, että kyseessä olisi  mikään neljän tähden ravintola, mutta ruoka oli ihan ok. Lapsille löytyi omat hampurilaisannokset ja mekin löysimme ihan maittavat vaihtoehdot. Tämä oli myös todella edullinen paikka. Koko hommasta selvittiin muistaakseni noin 40 eurolla. Ylläolevasta linkistä pääsee tutustumaan paikan ruokalistaan.

Al Jazeera

Se, mikä meitä jäi kaikkein eniten harmittamaan oli, ettemme käyneet kertaakaan hotellialueella sijaitsevassa libanonilaisessa Al Jazeera- ravintolassa. Oppaiden mukaan paikka on niin suosittu, että myös RAK:n kuninkaalliset käyvät täällä syömässä.

Kohtaloksemme koitui se, että lomafiiliksissä olimme sekoittaneet lähtöpäivän ja "viimeinen" ilta jolloin meidän olisi pitänyt mennä tänne ikään kuin kruunaamaan lomamme olikin lähtöpäivä. Tuli muuten kiire pakkaamaan kun tajusimme tämän. Onneksi tajusimme asian ajoissa eikä isompaa vahinkoa tapahtunut. Olipahan onnistunut loma, kun aivotkin saatiin noin narikkaan. Mutta siis, käykää täällä illallisella joku päivä. Tarkistakaa minä päivinä ravintolassa on napatanssija, niin saatte nauttia samalla paikallisesta showsta. Samainen napatanssiesitys oli nähtävissä myös pääravintolan puolella itämaisen teeman päivänä.

Muut ravintolat

Hotellilla oli näiden kahden ravintolan lisäksi myös rantaravintola Le Chalet, jossa emme kuitenkaan syöneet lomallamme. Ymmärtääkseni täällä tarjoiltiin lounas. Yhtenä päivänä ravintolassa näytti olevan kiva meininki, kun ruoka tarjoiltiin musiikin säestyksellä ulos pystytetyistä teltoista.