12 suomalaista asiaa, joita kaipaan ulkomailla

Uusimassa Avotakan Design-numerossa (11/14) oli mielenkiintoinen artikkeli "Suomi-sisustajan ABC" missä nimettiin suomalaisille tärkeitä käyttötavaroita vuosien varrelta. Osa suomalaisia keksintöjä, osa elämiimme vankasti juurtuneita keksintöjä muualta maailmasta.

Artikkeli herätti ajatuksen, että listaan omat suomalaiset suosikkituotteeni ja asiani tänne listaksi näin niin kuin matkailijan näkökulmasta. Vaikka siis pidän ulkomaanmatkailusta yli kaiken, on asioita ja tuotteita, jotka nyt vaan ovat meillä parempia. Kuinka monta kertaa nimittäin onkaan ulkomailla potuttanut, kun esimerkiksi "täysin varustellussa" asunnossa ei ole JUUSTOHÖYLÄÄ! Ehkäpä maailman parasta keksintöä. Tässäpä siis satunnainen lista asioista, joita kaipaan reissussa.

1. Eristetyt ikkunat ja keskuslämmitys

Asuin aikoinani Espanjassa ja voin sanoa, että kauhistelin monta kertaa kuinka heppoisesti taloja maassa rakennetaan (sama tyyli muuten muissakin etelän maissa). Vaikka Espanjassa lämpötila olisikin ihanan lämmin kesäisin, se ei muuten ole sitä talvisin, varsinkaan jos sisällä ei ole keskuslämmitystä (mitä ei yleensä siis ole).

Loppuu se veto.

Kylmyys korostuu entisestään kun jalan alla on kivilattia ja huoneistossa vetää. Tämäkin veto-ongelma olisi ratkennut kolmin- tai vielä paremmin nelinkertaisilla ikkunoilla sekä kunnollisella keskuslämmityksellä. Onneksi Suomessa ei tarvitse sisätiloissa palella!

2. Juustohöylä

Tämä esine on minulle juuston ystävänä aivan ehdoton, enkä ymmärrä miksi muu maailma ei tajua tämän nerokkaan norjalaiskeksinnön perään? Kuka haluaa leikata juustosta isoja könttejä leipänsä päälle kysyn minä?



3. Pussilakanat

Ta-daa.

Kuinka monta kertaa teillä on mennyt hermot lakana-viltti viritelmän kanssa ulkomaisissa hotelleissa? Eihän se lakana edes pysy paikoillaan koko yötä ja aamulla kun heräät, naama on varmasti kiinni siinä tunkkaisessa viltissä, yök. Muunkin maalaiset ovat kyllä pikku hiljaa tajunneet pussilakanan käytön järkevyyden, mutta me suomalaiset älysimme laittaa pussilakanoiden kulmiin ne pienet aukot, joiden avulla peitto on helpompi laittaa paikoilleen. Ottakaahan muut opiksenne.

4. Sauna kotona

Sauna omassa asunnossa herättää ulkomaalaisissa kummastusta. Sauna on vahva osa meitä suomalaisia ja asia, jota me kaipaamme ulkomailla. Suomi lienee myös ainoa maa, jossa asunto saattaa jäädä ostamatta tai vuokraamatta mikäli siinä ei ole saunaa.

Kap Verden lomallammekin oli ihan pakko muka päästä käymään hotellin saunassa, vaikka kyseessä oli vain viikon loma. Rentouttava saunahetki muuttui kuitenkin nanosekunnissa epäuskoiseen ja jopa vaaralliseen kokemukseen.

Tämä sauna ei herättänyt luottamusta.

Saapuessani pesuhuoneeseen seinällä oli monta varoituslappua ja ohjetta saunan käyttöön, mutta mikään ei valmistanut minua siihen mitä seuraavaksi näin. Kiuas oli meille kaikille tuttu Harvian malli, johon ei ohjeen mukaan saanut missään nimessä heittää vettä! (siis mitä?) Sauna pohotti ihan täysillä ja ilma oli tukalan kuuma ja kuiva. Kiuasta ei oltu eristetty mitenkään ja sen takaosa oli palanut pahasti. Lisäksi kiukaassa oli ehkä kaksi kiveä? Kukaan ei ilmeisesti ollut ohjeistanut kapverdeläisiä saunan käytöstä aiemmin, joten minäpä marssin heti saunomisen jälkeen vastaanottoon ja kerroin olevani Suomesta; maasta jossa sauna on keksitty. Kerroin heille miten sitä tulisi oikeasti käyttää ja muun muassa sen, että siihen PITÄÄ heittää vettä. Eivät muuten uskoneet. Totesivat vain, että "sehän on sähkölaite!" No, heitä on nyt ainakin varoitettu. Vaikka kokemus oli melko omituinen, seinällä oleville ohjeille sai ainakin nauraa ihan tosissaan.

"Kielletty turvallisuussyistä alle 18-vuotiailta" ja "Alastomuus kielletty"- ohjeet herättivät minussa hilpeyttä.

5. Tiskikaappi ja - harja

Maiju Gebhardin Työtehoseurassa vuonna 1943 kehittämä astiankuivauskaappi on mielestäni yksi nerokkaimmista suomalaisista keksinnöistä. Kun joku on keksinyt näin kätevän asian, niin miksi kaikki eivät sitä jo ole omaksuneet? Outoa. Entäpä sitten tiskiharja, miksi tätä ei löydä ulkomailta?

6. Salmiakki ja muut suomalaiset makeiset

Suurena karkkien ystävänä koen, että yksi suurin puute muun maailman tuotevalikoimissa on hyvien irtokarkkien puuttuminen. Salmiakista puhumattakaan. Karkit ja salmiakki ovatkin niitä kestosuosikkeja, mitä sukulaiset saavat aina ulkomailla asuville perheenjäsenilleen lähetellä. Olen monesti miettinyt, että tässä olisi oikeasti aivan mahtava vientituote, kun joku vaan alkaisi näitä muulle maailmalle myymään. Ei meinaan ole suomalaisten karkkien voittanutta vielä löytynyt!

Suomesta ei karkkivalikoimat lopu kesken. Kuva: vastavalo.fi

7. Ruisleipä

Olisi maanpetos olla listaamatta suomalaista ruisleipää yhdeksi parhaista suomalaisista tuotteista. Ensinnäkään tätä ei saa juuri mistään muualta kuin Suomesta tai sitten se on ulkosuomalaisten myymää. Toisekseen ulkomaiset versiot ruisleivästä eivät hyvällä tahdollakaan voita alkuperäistä rukiista kuningasta. Tätä myös lähetellään ahkerasti ulkomailla asuville sukulaisille.

8. Maito

Maitoa, nam!

Mikä voi olla sen parempaa kuin kylmä suomalainen maito? Mistään muusta maasta, jossa olen vieraillut en ole koskaan saanut niin hyvää maitoa kuin koti-Suomesta. Piste. Espanjan vuosieni aikana lopetin maidon juonnin kokonaan, koska sieltä ei yksinkertaisesti saanut hyvää maitoa. Etelänmatkoillamme myöskään lapsemme eivät suostu juomaan maitoa, koska ulkomaalainen maito on pahaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin. Hieman tosin jäi harmittamaan, etten maistanut kamelin maitoa Arabiemiraateissa, olisi voinut olla hyvää.

9. Ksylitoli

Ksylitolin hammasystävälliset ominaisuudet löydettiin Turun Yliopistossa 1970- luvun alussa, jolloin tutkijat etsivät luonnosta hampaille vähemmän haitallisia yhdisteitä sokerin korvikkeeksi. Aivan mahtava keksintö, hyvä Suomi! Ksylitolituotteita löytyy jo jonkin verran ulkomailtakin, mutta nostin tämän listalleni kannatussyistä. 

10. Pullojen ja tölkkien pantti- ja kierrätysjärjestelmä

En liene ainoa suomalainen joka jaksaa ihmetellä sitä, miksei suomalaista pullopanttijärjestelmää käytetä muualla maailmassa. Eikö ole järjetöntä heittää pulloja ja tölkkejä roskiin, kun ne voi hyödyntää näin tehokkaalla systeemillä luontoa säästäen?

Kannattaisiko muun maailman ottaa Suomesta opikseen? Kuva: Iltasanomat

Suomessa käytössä oleva pullopanttijärjestelmä on nimittäin hyvinkin tehokas; virvoitusjuoma- ja olutpullojen palautusaste on 97 %. Lasiset pullot täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa ja muoviset keskimäärin 18 kertaa. Metallisten juomatölkkien palautusaste on puolestaan 86%. Palautusaste on maailmanlaajuisesti huipputasoa. Suomalaista panttijärjestelmää käydään ihan maailmalta asti ihmettelemässä ja kehumassa. Hyvä Suomi!

11. GWS-Tölkinavaaja

Pieni, mutta hieno keksintö. Tämä yhdestä metallinpalasta muotoiltu tölkinavaaja, joka löytyy jokaisesta suomalaisesta kodista saisi löytää tiensä myös muualle maailmaan. Avaajalla saa auki myös pullonkorkit ja sen voi ripustaa seinälle naulasta. Perfect! Avaajan on kehitellyt 1940-luvulla Matti Laurell, joka ensin itse valmisti ja myi avaajiaan Jokka-nimisinä, mutta kyllästyi myöhemmin, jonka jälkeen sukuyhtiö G.W. Sohlberg alkoi valmistaa niitä omissa nimissään.

12. Luonto ja raikas ilma

Missään muualla maailmassa ilma ei ole mielestäni niin raikasta ja puhdasta kuin Suomessa. Joka kerta lomareissuiltamme palattuani, se ensimmäinen syvä sisäänhengitys raikasta suomi-ilmaa on aina vain yhtä ihana kokemus. Suomen luonto ja vehreys jaksavat aina yllättää, kun palaa kuivista ja pölyisistä matkakohteista takaisin kotiin. Love it, love it, love it.

Tässäpä sitä sitten olisi listaa kerrakseen. Voi olla, että unohdinkin jotain, mutta lisäilen sitten jos tulee mieleen. Mitäs te muut tuumitte? Tuleeko teille muita asioita mieleen, mitä kaipaatte koto-Suomesta omilla matkoillanne?  Tai onko joku näistä listaamistani asioista sellainen, mitä ette todellakaan kaipaile? :)

Aku ja 7 ihmettä - suosittelen!

Satuin eilen vahingossa katsomaan maikkaria yhdeksän aikaan illalla ja havaitsin, että tämä ennakkomainostettu matkailuohjelma Aku ja 7 ihmettä oli alkanut. Ilmeisestikin jo viime viikolla, joten ensimmäistä jaksoa ei tullut nähtyä.

Kuva: mtv.fi

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista mielikuvaa ohjelmasta, mutta mainoksista päättelin, että tässä on nyt taas joku vähän hassunhauska uusi show, mistä jaksaa ehkä avausjakson katsella. Siinä vaiheessa kun huomasin nauravani ääneen ja isosti, totesin, että tässä on oikeasti aivan mahtava uusi matkailuohjelma.

Itse asiassa oli ihan pakko nyt hehkuttaa tätä ohjelmaa jopa täällä blogissa asti. Tällaisia matkailuohjelmia ainakin minä haluan lisää! Ohjelmia, joissa matkataan upeissa maisemissa, mutta joissa matkaaminen tehdään vähän kieli poskella, kuten se itselläkin tuppaa monesti olemaan. Ei tullut yhtään olo, että tämä ja tämäkin asia olisi pitänyt tietää tästä kohteesta ennakkoon, vaan lähestymistapa asioihin ja kulttuureihin oli todella inhimillistä ja samalla hulvattoman hauskaa. Suosittelen siis seuraamaan tätä ohjelmaa teillekin. Itse ainakin odotan ensi viikon jaksoa innolla. Jaksot on nähtävissä myös katsomossa yo. linkin kautta! Alla olevan youtube-pätkän ensimmäinen klippi ei ole kovin hauska, mutta muutoin ohjelma on todella viihdyttävä. Hieman tosin pelkäsin Akun puolesta jo näkemässäni Peru-jaksossa, että joutuukohan tuo vielä johonkin kahnauksiin suorasukaisuutensa kanssa, mutta ei ainakaan vielä siinä jaksossa :)




Maailman seitsemän ihmettä

Kiinnostuin eilen illalla vielä tutkimaan lisää näitä seitsemää ihmettä, sillä itsellä oli ainakin sellainen mielikuva, että kohteet olisivat olleet ihan toisia kuin mitä tässä ohjelmassa esitetään ja että olisin jopa joskus käynyt jossain näistä. Kuinka ollakaan minulle selvisi, että koko seitsemän ihmeen kategorisointi, kohteet, joihin tässäkin ohjelmassa tutustutaan ovat melko tuoreita. Wikipedian mukaan sveitsiläinen NewOpenWorld Corporation -yritys järjesti vuonna 2007 laajan internetissä käydyn äänestyksen uusista maailman seitsemän ihmeestä. Äänestyksen voittivat: Kiinan muuri, Petra (Jordania), Rio de Janeiron Kristus-patsas, Rooman Colosseum, Taj Mahal (Intia), Machu Picchu (Peru) ja Chichén Itzá (Meksiko).

Kun näin kuvia näistä paikoista minulle tuli jotenkin tunne,

Kuva: tourismprofile.com

että olen nähnyt tämän Petran kalliokaupungin jossain aiemminkin ja pienen googlailun jälkeen selvisi, että Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki on kuvattu osin siellä! Jos siis sankarini Indy on siellä käynyt, minunkin on pakko päästä! Itse asiassa Indiana Jonesiin viitattiin jo siinä Peru-jaksossa, jossa Aku kertoi Machu Picchun rauniokaupungin v. 1912 löytäneen Hiram Binghamin olleen Indyn esikuva.

"Alkuperäiset" maailman seitsemän ihmettä olivat antiikin kreikan ajan maailman mahtavimmat rakennukset ja monumentit Turkin, Kreikan ja Egyptin alueilla. Näihin lukeutui muun muassa Gizan suuri pyramidi.

Maailmanperintöluetteloa ylläpitävä UNESCO ei pyynnöistä huolimatta tukenut NewOpenWorld Corporationin äänestystä, koska piti sitä tunnepohjaisena eikä tieteellisenä. Minullakin oli siis iloisesti menneet sekaisin maailmanperintökohteet ja maailman seitsemän ihmettä.

Yhdessäkään uudessa tai vanhassa maailman seitsemässä ihmeessä en ole valitettavasti vielä vieraillut, mutta löysin kuitenkin perintökohdelistalta paikkoja, joissa olen käynyt, joten olipa kiva juttu :) Suomessakin kohteita on 8, joista muun muassa Suomenlinna on yksi. Näin sitä siis taas sivistyttiin yhden ohjelman aiheuttaman kipinän avulla.

Kap Verde, Sal - matka varattu!

Kuva: afrikkanet.fi

Ihanaa. Nyt se on totta. Matka on varattu taas Kap Verdelle. Tällä kertaa tosin Salin saarelle. Mietittiin pitkään pitäisikö lähteä tällä kertaa esimerkiksi Egyptiin, mutta luin paljon kommentteja, miten sieltä saa aina vatsataudin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että hyvä käsihygienia olisi riittänyt pitämään vatsapöpöt poissa, mutta emme uskaltaneet ottaa sitä riskiä. Onhan kyseessä kuitenkin vuoden odotetuin kohokohta, jota varten jaksetaan odotella koko pitkä talvi.

Egyptiin aiomme silti joskus vielä mennä, sitten kun lapset ovat vähän isompia ja jaksavat reissata rantalomakohteesta Kairoon katsomaan pyramideja ja Gizan Sfinksiä. Ihan must see!

Alustuksena sanottakoon, että kyllä tämä taas kukkaroa rokottaa rankasti ja saadaan syödä näkkileipää muutama kuukausi. Mies pyörittelee päätään, että viimeisistä säästöistä pitää sitten tällaista tehdä (eipä ole muuten matkalla valittanut koskaan). Olen kuitenkin sitä mieltä, että matkustaminen on oikeasti avartavaa ja opettavaista, joten haluan tarjota lapsilleni tällaisia kokemuksia hinnalla millä hyvänsä. Oppivathan ymmärtämään, että maailma ei rajoitu Suomeen tai länsimaisiin ihmisiin ja erilaisuus on ihan ok.

Puhuimme taannoin hyvän ystäväni kanssa siitä, miten kallista tällainen matkustaminen on ja hän totesi mielestäni hyvin sanoessaan "Kerran me täällä eletään!" Mitä mieltä itse olette tästä?

Jos pohditte muuten sitä, miten rahaa pystyy säästämään suosittelen lukemaan tämän Hesarissa elokuussa julkaistun jutun: Suurperhe pihistelee 11 kuukautta vuodessa päästäkseen unelmalomalle.

Kap Verde, Sal

Suuntaamme siis uudelleen Kap Verdelle maaliskuussa 2015, mutta tällä kertaa saariryhmän pohjoisosan saarelle, Salille. Täällä sijaitsee matkanjärjestäjän mukaan Kap Verden kehittynein rantalomakohde Santa Maria. Hotelliksi valikoitui Clubhotel Riu Funana FFFF.

Club hotel Riu Funanan allasalue. Kuva: Finnmatkat.

En kyllä malta odottaa. Mukavaa myös, että tässä kohteessa näyttäisi olevan enemmän mahdollisuuksia tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tosin taitaa saarella silti enemmistö kaupustelijoista olla Senegalin puolelta. Nähtävää on kuitenkin enemmän.

Mereen uponnut Jeesus-patsas. Kuva: megacurioso.com

Retkistä minua kiinnostaa kovasti lasipohjavenereissu ja mereen uponnut Jeesus-patsas, jonka näkee matkalla. Lapsia varmaan muu merenalainen maailma. Koska tiedän jo nyt Kap Verden aallokot, pitänee varautua matkapahoinvointilääkkeillä tälle reissulle. Luin, että antihistamiini toimisi hyvin alle 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan korvan taakse asetettavaa skopolamiinilaastaria. Pitänee hankkia? Onko kellään mitään hyviä vinkkejä tällaiseen lyhytkestoiseen merisairauteen? Toisaalta tuntuu hassulta väen vängällä hankkiutua tällaiselle reissulle, mutta luulenpa sen olevan sen arvoista.

"Sininen silmä" Buraconan luolilla. Kuva: Tripadvisor

Toinen retki mikä kiinnostaa on kiertoajeluretki, jossa kohteena on mm. Buracona, luonnon muovaama allas, joka on suosittu paikallisten asukkaiden keskuudessa sekä luolat, joissa tiettyyn aikaan vuodesta voi nähdä "Siniseksi silmäksi" kutsutun luonnonilmiön.

Suolavesiallas. Kuva: ecapoverde.com

Tämän lisäksi pitänee käydä kellumassa Pedra de Lumen suolavesialtailla, jotka ovat kuuluisia hyvistä vaikutuksista iholle. Pitäisi auttaa myös stressiin ja unettomuuteen.

Paljon siis nähtävää ja koettavaa riittää. Kirjoitan luonnollisesti pitkän ja yksityiskohtaisen matkakertomuksen kun olemme palanneet. Siihen tosin menee vielä hiukan aikaa :) Tällä välin kirjoittelen muita matkustamiseen liittyviä juttuja ja vinkkejä matkanjärjestelyyn.

Mikäli olette itse olleet täällä, olisin kiitollinen vinkeistä mitä kannattaa tehdä ja huomioida. Palataan siis asiaan!

Päivitys 16.3.2015

Nyt on matka tehty ja ensimmäinen postaus aiheesta julkaistu. Voit lukea Santa Marian kaupungista täältä!

Dubai, UAE - Nähtävyydet osa 2

Päivän reissumme Dubaihin oli täynnä nähtävää ja koettavaa. Koska kerrottavaa oli paljon, päätin jakaa tämän kokemuksen kahteen osaan. Tässä siis jatkoa aiemmalle postaukselleni Dubai - nähtävyydet osa 1.

Soukit - mauste, kulta, kankaat

Jo matkaa varatessamme mietin mielessäni, että jos jotain haluan ostaa Emiraateista, niin se on mausteet. Myös itämaiset kankaat kiinnostivat, joten niitä siis lähdin metsästämään Dubain reissullamme. Olisin halunnut ostaa myös vesipiipun Dubaista, mutta kuskimme kehotti ostamaan sen RAK:sta edullisempaan hintaan.

Maustesoukeissa riitti vaihtoehtoja mistä valita. Kaikkea en edes tunnistanut.

Muutama käytännön asia ihan alkuun; tinkaa, aina! Älä osta soukeista tuotetta heti sillä hinnalla millä sitä tarjotaan, vaan ole pokkana tiukka. Myyjät kyllä osaavat esittää, että tässä nyt heitä riistetään, kun noin halvalla pitäisi myydä, mutta anna mennä vain. Itse aina mietin, mitä olisin valmis maksamaan mistäkin tuotteesta ja kerroin heille itse hinnan. Välillä voi mennä pieleen, ja hintaa olisi saanut jopa alemmaksi, mutta jos sinulle jää hyvä mieli ostohinnasta, se on mielestäni pääasia. Kauppakeskuksissa sen sijaan tinkaamista ei tehdä, vaan hinnat ovat usein kiinteitä.

Kuskimme kierrätti meitä soukeissa henkilökohtaisesti.

Dubaissa oli monenlaisia soukeja eli basaareja, joista tutustuimme kahteen; Deiran puolella sijaitsevaan mauste- (spice souk) ja kulta-soukeihin (Gold-souk). Kuskimme Waseem kierteli kanssamme koko ajan ja opasti eri paikkoihin. Heillä on tietyt paikat mihin he vievät turistit ostoksille, mutta toiveitakin saa esittää.

Ensimmäinen kohteemme Dubaissa oli maustebasaari.

Maustesoukissa riitti mausteita joka makuun.

Mausteet

Vierailimme tässä pienessä maustekaupassa, joka oli täynnä erilaisia eksoottisia ja hieman tutumpia mausteita. Myyjä lappasi pussiin niitä mausteita mitä halusit, eikä hintakaan mielestäni päätä huimannut. Suosittelen ostamaan paikallista currya, joka on melko tulinen yleismauste. Ei siis se meidän tuntema keltainen kanamauste. Lisäksi ostin chilijauhetta ja kuivattua minttua, josta olen kotona hauduttanut ihanaa teetä. Olisi pitänyt ottaa sitä enemmän. Tarjolla on myös erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, joita ostimme evääksi. Ne syötiin kyllä jo lomalla loppuun. Myös sahramia olisi voinut ostaa, mutta oli vähän tyyrimpää. Halvempaa tosin kuin Suomessa. Kiva paikka, vaikka lasten mielestäni tuoksu oli kaupassa paha.

 

Kulta

Meitä ei kovin paljon kiinnostanut kullan ostaminen, vaikka se olisi ollut hyvä kauppa ottaen hinnat huomioon. En kuitenkaan itse juuri käytä koruja, joten siksipä säästyi täällä (ainakin melkein) rahat. Yksi paikallinen myyjä katsoi minua silmät pyöreinä, että eipä ole koskaan tavannut naista, joka ei haluaisi ostaa koruja. Katsoi miestäni ja totesi, että "halvalla pääset". Meitä huvitti.

Kultabasaarissa näkyi paljon kaapunaisia, mutta myös muita turisteja.

Se mikä minua kuitenkin aina kiinnostaa on laukut ja miestäni kellot. Nyt siis pieni varoituksen sana. Basaarien myyjät yrittävät kovasti myydä hienoja kelloja, laukkuja ja lompakoita, jotka ovat luonnollisesti piraatteja. Ja, piraattien maahantuonti Suomeenhan on kiellettyä, joten eihän niitä kannata muutenkaan ostaa. Ei siis kannata esimerkiksi ostaa hienoa kelloa sivukujan kauppiaalta ja todeta Suomessa, että se toimii yhden kuukauden ajan, eihän? Nahkalompakot ja laukut ovat hienoja ja niistä saa tingattua reilusti pois, mutta eipä niitäkään saanut ostaa :)

Kankaat

Tarjolla oli paljon värikkäitä kankaita.

Olisin ehdottomasti halunnut ostaa jotain hienoja kankaita, joista olisin kotona voinut ommella vaikkapa verhot, mutta sen tyyppisiä kankaita ei ollut oikein missään tarjolla. Kiersimme monta kauppaa läpi, eikä tarjolla ollut muuta kuin ohuita vaate- ja hamekankaita. Olihan ne hienoja, mutta en sitten viitsinyt niitä ostaa turhaan.

Seuraamme liittyi basaarialueella myös myyjä, joka kierteli kanssamme kärsivällisesti kankaita etsimässä. Itse ajattelin, että heillä oli jokin veljessopimus, että saavat provisiota kaikista liikkeisiin tuoduista maksavista asiakkaista, mutta eipä tuo meitä haitannut.


Ihanat läpykkäät, eivät tosin kovin käytännölliset.

Verhokankaita ei siis turhaan kannata metsästää. Se mitä kannattaa ostaa, on värikkäitä pitkiä kaapuja. Aivan ihania kotiasuja, suosittelen! Lisäksi oli ihan pakko ostaa itämaiset tossut, joissa oli niin kiva tuhannen ja yhden yön fiilis.


Dubai Mall

Dubai Mallissa oli aivan ihanan herkullisen näköisiä kauppoja.

Maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall oli maineensa veroinen. Aivan uskomattoman suuri ja hulppea paikka, jossa olisi vierähtänyt helposti vaikka koko päivä ellei parikin. Dubai Mallissa on yhteensä 1200 myymälää, viiden tähden hotelli, akvaario ja luistinrata. Suosittelen varaamaan aikaa, kun menette tänne, jotta ehditte tutustumaan paikkaan hyvin. Jos tulette paikalle autolla, ei parkkipaikkaa tarvitse hakea, sillä paikoitushalli vetää yhteensä 14 000 autoa!

Meillä ei valitettavasti ollut enää loppuillasta kovin paljon aikaa, koska 10-tunnin mittainen road-trippimme alkoi lähestymään loppuaan. Jouduimme siis päättämään mitä haluamme täällä vielä nähdä. Emme siis ehtineet harrastamaan shoppailua täällä lainkaan. Koska kauppoja oli niin valtavasti, siihen olisi mennyt liikaa aikaa. Päätimme siis käydä syömässä, akvaariossa ja katsomassa vesishown. Ostarin ulkopuolella sijaitsi tori, jossa oli useampi ravintola. Suosittelen syömään täällä ulkoterassilla, niin voitte samalla ihailla Burj Khalifaa.

Akvaario - Dubai Aquarium

Olimme päättäneet jo aiemmin, että lapset viedään tietysti tutustumaan yhteen maailman suurimmista akvaarioista. Akvaarion tankki pitää sisällään huikeat 10 miljoonaa litraa vettä ja 140 eri kalalajia sekä mm. 300 haita ja rauskua. Ostoskeskukseen päin esillä ollut akryyliseinä on myös yksi maailman suurimpia ja olihan se huikean näköistä, että keskellä ostoskeskusta pystyi ihailemaan meren elämää noin läheltä.

Akvaarion suuri seinä herätti ihmetystä. Vain lipun ostaneet pääsivät seinän viereen katsomaan tarkemmin.

 Luin jostain, että tuo seinä olisi alkanut vuotamaan muutamia vuosia sitten ja paikka piti evakuoida. Mitenhän ovat "liimanneet" vuotokohdan, kysynpähän vaan? Tulee mielikuva suoraan jostain katastrofielokuvasta "Shark attack at the mall". Mutta ei huolta, turvallista se oli :)

Akvaariota pystyi siis seuraamaan ostoskeskuksen puolelta täysin ilmaiseksi, mutta jos mieli sisään vedenalaiseen tunneliin tai tarkastelemaan seinää lähempää joutui ostamaan lipun. Me otimme paketin, johon kuului tunneli sekä akvaarion vedenalainen zoo.

Tunnelissa näki ihan lähietäisyydeltä haita, rauskuja ja pikkukaloja.

Myytävänä oli myös lippuja vedenalaiseen sukellukseen häkissä sekä lasipohjaveneellä seilailua pinnalla. Oma pakettimme maksoi aikuiselta 70  ja lapsilta 55 dirhamia, eli yhteensä neljältä 250 dirhamia, reilu 50 €. Lisänähtävyyksistä piti sitten pulittaa hieman enemmän. Tunneliosuus oli melko lyhyt, mutta hieno. Itse vedenalainen eläintarha ei nyt ollut kovin kummoinen, muta lapset kyllä silti tykkäsivät.

Dubai fountain - vesishow

Dubai fountain- vesishow oli kyllä sellainen esitys, että jos tänne menette älkää missään nimessä missatko tätä! Minulle nousee vieläkin kylmät väreet kun katson tätä kuvaamaani videota esityksestä. Esitys on ilmainen ja se näytetään Burj Khalifan juurella sijaitsevalla torilla päivittäin. Musiikki soi lujalla, oli pimeää ja suuret tornitalot sekä Burj Khalifa taustalla tekivät tuosta kokemuksesta kyllä unohtumattoman. Esityksiä on puolen tunnin välein, muistaakseni klo 18 lähtien. Jos mielitte eturiviin suosittelen menemään paikalle hyvissä ajoin ennen esitystä. Me tulimme viime tippaan ja jouduimme aika taakse. Sitten piti lapsia nostella, että näkevät. Eturivissä kyllä sai myös vettä päälleen, mutta olisi ollut varmaan kivaa sekin!



Burj Khalifa

Kaikkein ikävin juttu matkallamme oli, ettemme päässeet maailman suurimpaan torniin, Burj Khalifaan tutustumaan. Koko viikon liput oli varattu jo heti ensimmäisenä saapumispäivänämme, kun tarkistin tilanteen netistä.

Burj Khalifa ibn Zayid eli Dubai-torni on 828 metriä korkea ja 162 kerrosta sisältävä pilvenpiirtäjä ja ainakin toistaiseksi maailman korkein rakennus. Rakennusprojektin kokonaisbudjetti oli 1,5 miljardia dollaria ja sen kyllä ymmärtää kun näkee tämän rakennuksen. Rahaa ei ole säästelty kyllä muuallakaan "Downtown Dubai"- alueella. Arvioiden mukaan alueen rakentamiseen on  käytetty jopa 20 miljardia dollaria!

Pojat poseeraavat tornin edessä.

Päättäkää siis hyvissä ajoin jo Suomessa koska menette Dubaihin jos tulette esim. Rakista ja ostakaa liput etukäteen. Oheisesta linkistä pääsee Burj Khalifan sivuille tekemään varauksen. Esimerkiksi tämä vesishow olisi ollut kyllä tosi upea näky ylhäältä käsin, joten iltaliput eivät ole huono idea. Näimme Burj Khalifan kuitenkin sen juurelta ja olihan se valtava! Ei meinannut kuvaan mahtua :)

Tornin näköalatasanne ei ole muuten huipulla vaan jossain puolivälin tienoilla, mutta kyllä sieltäkin näkee kaupunkia varmasti oikein hyvin.


Muita vinkkejä

Ei harmittaisi asua täällä lomallaan.

Dubai Mallin välittömässä läheisyydessä sijaitseva basaarialue Souk Madinat Jumeirah jäi meiltä myös välistä ja kyllä harmittaa, kun katsoo kuvia mitä kaikkea siellä olisi ollut. Menkää siis te käymään täällä mikäli ehditte. Basaarialueelle pääsee suoraan tältä edellä mainitulta torilta siltaa pitkin. Kävimme autolla tutustumassa Dar Al Masyaf-hotellialueeseen basaarialueen toisella puolella, kun kuskimme kysyi haluammeko nähdä upean hotellin. Olihan se kyllä aika hieno. Kävin tsekkaamassa huvikseen kuinka paljon maksaisi yö täällä ja ei muuten ihan halvalla pääse. Yksi unelma siis jää, yöpyminen tässä paikassa.

Palmusaarten metro - Palm Jumeirah monorail

Kuten aiemmassa postauksessa jo kerroin, kannattaa palmusaarelle matkustaa metrokyydillä. Pyytäkää kuskianne viemään teidät asemalle ja hakemaan päätepysäkiltä, niin saatte hienomman kokemuksen ja näette enemmän saarta ylhäältä käsin. Lisätietoa: Dubai metro

Tässä siis matkakertomukseni Dubaista. Paljon jäi vielä nähtävää, mutta eipä sitä yhdessä päivässä kaikkea ehdi. Jos haluatte tutustua Dubai Malliin ja keskusta-alueeseen tarkemmin, suosittelen varaamaan tänne aikaa, sillä kiireessä ei oikein saa kaikkea irti. Toinen vaihtoehto on tulla kahdesti ja viettää toisella kertaa enemmän aikaa keskustassa.

Kysykää ihmeessä jos haluatte tarkennuksia tai muuta infoa. Yritän vastata parhaani mukaan. Laitan lisää Dubain kuvia myös kuvagallerian puolelle kunhan ehdin.

Dubai, UAE - Nähtävyydet osa 1

Näkymää Dubain satamaan palmusaarelta päin.

Reissu Dubaihin oli yksi matkamme mieleenpainuvimmista kokemuksista ja olihan siellä pakko käydä, kun kerran Arabiemiraatteihin tultiin. Dubai on yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien seitsemästä emiraatista. Dubai on Yhdistyneiden arabiemiirikuntien suurin, runsasväkisin (2,1 miljoonaa) ja pinta-alaltaan toiseksi suurin emiraatti Abu Dhabin jälkeen.

Emme olisi ehkä jaksaneet sitä suurkaupungin humua joka päivä, joten siksi varsinaiseksi matkakohteeksi valikoitui Ras al Khaimah. Dubai oli kuitenkin kokemuksena niin uskomaton, että suosittelen siellä käymään. Kaupunki oli sekoitus perinteitä, pölyisiä pikkukujia, glamouria ja suuruudenhulluutta.

Ristiriitainen Dubai

Mielikuvissani ajattelin, että Dubai on täynnä pilvenpiirtäjiä, kiiltäviä pintoja ja ökyautoja, mutta eihän se ihan sellainen ollutkaan. Itse asiassa kaupungin laitamilla oli paikoin todella likaista ja köyhän näköistä. Kaupungin ydinkeskusta ja turistialueet olivatkin sitten asia erikseen. Ja kyllähän niitä valkoisia muskelibensaökyautoja oli joka paikka täynnä. Köh, köh.
 

Dubaissa ei ainakaan kaistat loppuneet kesken. Isoja tornitaloja oli joka paikka täynnä ja lisää rakenteilla koko ajan.

Dubaissa rikkaat elävät hyvin. Niin paikalliset kuin maassa hyvissä töissä työskentelevätkin. Suurin osa perustöistä teetetään siirtolaisilla. Kuten RAK:ssa myös täällä todentui se, että suurin osa väestöstä on intialaisia, pakistanilaisia ja muita lähimaiden kansalaisia. Syntyperäisiä Arabiemiraateissa on vain vajaa 12 % eli noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Aikamoista. Taksikuskimme mukaan kukaan syntyperäinen ei esimerkiksi koskaan ajaisi taksia työkseen, siihen on muut tekijät. Kuten niin moneen muuhunkin "vähempiarvoiseen" työhön. Ulkomaalaisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kansalaisuuteen. Koko lomamme aikana emme kertaakaan kommunikoineet syntyperäisen emiraattilaisen kanssa. En ainakaan usko.

Siivoja tienaa Dubaissa alle Suomen työttömyyspäivärahan, noin 400-500 euroa kuussa. Kun ottaa huomioon kaupungin asumis- ja elämiskustannukset, ei voi oikein ymmärtää miten nämä ihmiset tulevat toimeen. Monet kuitenkin tulevat maahan paremman elämän toivossa ja kenties saavatkin rakennettua itselle ja perheelleen ihan kohtuullisen elintason. Näin ainakin ymmärsin pakistanilaisen kuskimme puheista.

Miten Dubaihin?

Hotellistamme pääsi Dubaihin kahdella tapaa; joko hotellin järjestämällä bussikyydillä kaksi kertaa viikossa (ma, la), jolloin matka suuntautui suoraan Dubai Malliin tai maksamalla itselleen privaatti taksikuskin koko päiväksi. Suosittelen ehdottomasti viimeistä vaihtoehtoa. Näin oli edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä muutakin kuin ostoskeskus, vaikka kyllähän sekin oli itsessään jo nähtävyys.

Dubai Creek- joki on vilkas kauppasatama. Joen
yli pääsee paikallisilla vesitakseilla, Abroilla.

10 tunnin matka Dubaihin omalla kuskilla maksoi yhteensä 475 dirhamia, eli noin 100 euroa. Hinta oli per auto, eli neljältä hengeltä. Bussimatka maksoi 75 dirhamia/aikuinen ja olisiko ollut puolet siitä lapsesta, joten 4 hengen reissu olisi bussilla maksanut yhteensä n. 220 dirhamia.

Näimme kyseisen bussin täynnä ihmisiä tien päällä, kun illalla posotimme tuhatta ja sataa omalla ilmastoidulla taksilla hotellille. Ei muuten harmittanut maksaa vähän enemmän.

Kun tai jos otatte oman kuskin Dubain reissulle hän suurella todennäköisyydellä ehdottaa teille tiettyjä reittejä ja nähtävyyksiä, jotka pitää nähdä. Hotellin omat taksikuskit lähtevät nimittäin yleensä samana päivänä Dubaihin ja kaikille asiakkaille sanotaan melko samat reitit, jota pojat voivat sitten luppoajalla viettää aikaa keskenään ja eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole. Nyt jos saisin kuitenkin päättää olisin valinnut kohteeni hieman toisin.

Osa Waseem-kuskimme (oli muuten hyvä tyyppi) ehdottamista paikoista olivat mielestäni melko turhia, joskin ihan "nice-to-know" paikkoja. Olisin silti toivonut, että aikaa olisi jäänyt joihinkin tiettyihin paikkoihin enemmän. Esittelen nyt kohteet, joissa kiersimme ja mitä olimme niistä mieltä. Voitte itse sitten tehdä omat johtopäätöksenne. Reissujärjestys ei ole varmaankaan ihan oikea, mutta saatte ainakin jonkinlaisen kuvan.

Burj al Arab

Burj al Arab Jumeirah-rannalta katsottuna.

Burj al Arab- hotelli on yksi Arabiemiraattien tunnetuimmista rakennuksista ja myös maailman ainoa 7 tähden hotelli ja ymmärtääkseni myös maailman kolmanneksi korkein hotelli. Hotelli on rakennettu omalle tekosaarelle ja sinne kuljetaan yksityisen sillan yli. Tämä pitää siis nähdä omin silmin. Kuskimme vei meidät hotellin edustan Jumeirah (arabiaksi "kaunis")-rannalle, jossa joimme mehut ja pällistelimme tätä ihmeellistä purjerakennusta ja otimme muutaman valokuvan todistusaineistoksi. Hotellin katolla on muuten oma laskeutumiskenttä helikopterille, että sellaista porukkaa siellä yöpyy :) Hotellin sisään ei pääse vain katselemaan, mutta tänne voi varata lounaan tai iltapäiväteehetken rahaa vastaan.

Palm Jumeirah (palmusaari)

Seuraavana kohteena taksikuskimme kertoi olevan Atlantis Palm- hotelli. Ajelimme tovin, enkä tajunnut ennen kuin näin pitkiä lonkeroimaisia teitä molemmin puolin päätietä, että olimme itseasiassa jo palmusaaren sisällä. Olipa hassua. Meillä olisi ollut vaihtona matkustaa palmusaaren yli näköalametrolla ja kuski olisi noukkinut meidät päätepysäkiltä, joka näin jälkeenpäin olisi ollut tosi hieno juttu.

Atlantis Palm hotellissa on 1500 huonetta.

Lapset olivat kuitenkin jo väsyneitä, joten menimme taksilla. Suosittelen tätä vaihtoehtoa siis muille!  Atlantis- hotellille mentiin loppumatkasta veden alla tunnelissa, joka oli myös jännä juttu. Koko saari oli älytön rakennustaidon näyte; että noin vain veden päälle sitten tehtiin tuollainen kaupunginosa. Itse hotelli oli valtava ja tiukasti vartioitu linnake aivan meren rannalla. Puistossa, hotellin edustalla törötti vartiomies, joka ystävällisesti ohjasi minua toiselle puolelle katua ottamaan kuvia. Upea paikka, vaikkakin aika nopeaksi ja pintapuoliseksi vilkaisuksi jäi. Kannattaa kuitenkin käydä. Voi sitten satelliittikuvista ihmetellä, että tuollakin on käyty.

Museot

Kuskimme ehdottamat museot olivat nyt sitten kohteita, jotka olisin voinut jättää väliin. Nyt en mitenkään muista enää minkä nimisiä nämä kohteet olivat, mutta muistiinpanoissani luki Art museo ja arabialainen museo (ei kuitenkaan Dubai museo). Ei minulla mitään kulttuuria vastaan ole ja olihan se ihan kiva kokemus, mutta voin sanoa etten ole koskaan tuntenut itseäni niin köyhäksi. Museot olivat nimittäin tarkoitettu vain turisteille (äveriäille sellaisille), niihin eivät paikalliset päässeet eikä paikassa saanut valokuvata. 

Lähes kaikki museoissa esillä oleva tavara oli myynnissä ja niissä oli myös useita pikku kauppoja, joissa sai tehdä ostoksia. Sisään mentäessä (arabialainen museo?) jokaista asiakasta vastaan saapui jonkunlainen opas hienossa puvussa, joka kuljetti meitä ympäri paikkoja ja kertoi miten kaikki on myytävänä ja ilmeisesti jotain kuninkaallisten vanhoja esineitä. Niin, kyllähän se kaksimetrinen kultainen kannu oli ihan hieno, mutta ei taida ihan meidän olkkariin mahtua.

Dubai museossa olisin vieraillut mielelläni. Kuva: Wikipedia.

Samalla kun kävelimme paikkaa läpi etsin kuumeisesti jotain ostettavaa, jotta emme olisi näyttäneet ihan rupusakilta. Ja sitten saavuimme matto-osastolle. Ne oli niiiiin kauniita, että päätin jäädä kuuntelemaan mattokauppiaan myyntipuheen. Täytyy sanoa, että en ole ikinä nähnyt niin upeita itämaisia mattoja. Matot vaihtoivat väriä kun niitä käänneltiin, niitä pystyi viiltämään puukolla ja tallaamaan sekä sotkemaan miten halusi. Matto pysyi virheettömänä. Sieluni silmin näin kuinka voisin vain pyyhkäistä lasten tekemät sotkut matosta. Niille annettiin vielä ikuinen takuu. Myyjä kysyi haluanko katsoa jotain mattoa lähemmin.

Tässä vaiheessa mieheni pyöritteli jo silmiään uhkaavasti, joten valitsin lähempään tarkasteluun kaikkein pienimmän mahdollisen maton. Siinä he sitten esittelivät mattoa ja viikkasivat sen pieneen tilaan näyttääkseen miten helppoa se on kuljettaa lentokoneessa ja minä kysymään hintaa. "What is your price range?", opas kysyi. En siis todellakaan kehdannut edes ehdottaa omaa hintahaitariani, joten he sitten vain ilmoittivat pikkumaton hinnaksi 10 000 euroa! Kysyivät otanko mukaan vai lähetetäänkö matto kotiin.Yritin pysyä tyynenä, enkä näyttää tyrmistystäni ja kieltäydyin tällä kertaa tästä ostoksesta.

Ostimme lopulta museosta kaksi kamelityynyliinaa ja saimme osaksemme vihaisia katseita. Toisessa (art?) museossa sama homma; ostettiin pieni kullattu kameli á 10 euroa ja saatiin halveksuvia katseita päästä varpaisiin. Ottaahan se tietysti päähän, että saa puoli tuntia kuljettaa tällaisia pihistelijöitä ympäri taloa, mutta kun me emme tarvinneet mitään!  Eli sellaiset museoreissut ne sitten olivat. Jos johonkin museoon olisin mielellään mennyt, olisi se ollut Dubai museo, jossa olisi kerrottu enemmän alueen historiasta, eikä olisi ollut tuollaista ostopakkofiilistä. 

Aloin muuten nyt tutkimaan lisää tätä mattoasiaa ja nyt kun mietin, niin epäilen että maton hinta olisi ollut 10 000 euroa. Olisiko se sittenkin voinut olla AED:tä? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa googlailin ja löysin tällaisen ruotsalaisen yrityksen: www.carpetvista.com . Hienoja käytettyjä itämaisia mattoja myydään tosi hyvään hintaan! Meni muuten muutama tunti kun kahlailin niitä läpi :) Näihin tunnelmiin!

Lisää Dubain nähtävyyksiä osassa 2. Postauksessa kerron Dubai Mall-ostoskeskuksesta, Dubai Aquariumista, soukeista, Burj Khalifasta ja muista jännittävistä paikoista.

UAE- Ruokailu

Ruokailu oli yksi iso kysymysmerkki, kun varasimme matkaamme. Kannattaako ottaa All inclusive, puolihoito vai ei aterioita lainkaan? Siinäpä vasta pulma, kun ei ollut mitään hajua mikä paikan päällä odottaa.

All inclusiven jätimme heti kättelyssä pois laskuista, koska tiesimme jo ainakin muutamana päivänä käyvämme jossain päin reissussa ja näin ollen ruokailuhetkien sovittaminen aikatauluihin olisi aiheuttanut päänvaivaa. Lisäksi tietenkin hinta oli melko kova, 1300 euroa/ viikko. Emme myöskään halunneet olla liian sidottuja hotelliin, vaan kokeilla mahdollisesti myös muita ruokapaikkoja tarpeen mukaan.

Puolihoito vai ei?

Se mitä mietimme kovasti oli, että voisiko myös puolihoidon jättää pois. Ensiksi ajateltuna sitä ei tietysti lomallaan haluaisi stressissä etsiä ruokapaikkoja ympäriinsä nälkäisten lasten kanssa. Vietin siis tovin jos toisenkin googlettamalla vaihtoehtoisia tapoja hoitaa syöminen paikan päällä.

Puolihoito (lounas tai illallinen) maksoi matkamme aikana reilu 700 euroa kaikilta. Jos tästä vähentää tulopäivän (tultiin iltakoneella, ei ehditty illalliselle) olisi ruokailupäiviä jäänyt yhteensä 7 eli yhden aterian hinnaksi koko porukalta noin 100 euroa. Lähtöpäivänä ei myöskään ehtinyt miettimään lounasta, kun oli sitä pakkailua ja alla kuitenkin runsas aamiainen. Puolihoitoon ei myöskään kuulunut juomat, eli ne olisi pitänyt maksaa vielä tämän päälle.

Emme siis ottaneet ruokailuja matkapakettiin lainkaan, vaan ajateltiin katsoa tilanne paikan päällä. Päätös osoittautui oikeaksi.

Ruokaostokset

Ravintolassa tarjoiltu buffet-aamiainen oli todella runsas ja sillä pärjäsi pitkälle päivään. Ajattelimme, että pärjäisimme hyvin iltaan asti jos haemme kaupasta välipalaa, jota voimme syödä altaalla. Siispä suuntasimme heti seuraavana päivänä saapumisestamme läheiseen Al Hamra- ostoskeskukseen etsimään ruokakauppaa. Paikan päältä löytyi Spinneys-niminen kauppa, josta saimme kaikki tarvittavat välipalaostokset koko lomamme ajaksi.

Ostimme peruselintarvikkeita; margariinia, juustoa, tomaattia, salaattia, jugurttia, maitoa, mehua, hedelmiä, vettä jne. Lisäksi kaupasta sai ihania tuoreita leipiä, croisantteja ja leivonnaisia. Koko tämä satsi maksoi noin 185 dirhamia eli noin 38 euroa. Kävimme parina päivänä hakemassa joitakin ruokia lisää, mutta kaiken kaikkiaan selvisimme alle sadalla eurolla loman välipaloista.

Lisäksi oli mukavaa, että pystyimme tekemään eväät altaalle, joten sieltäkään ei tarvinnut poistua. Suosittelen tätä, mieluummin kuin puolihoitoa siitäkin syystä, että harvoin iltapäivällä oli kova nälkä kuumuuden ja runsaan aamiaisen vuoksi, joten yhtään raskaampi lounas olisi kyllä mennyt ainakin meidän perheellä hukkaan.

Hotellihuoneen jääkaappiin mahtui yllättävän paljon tavaraa, kun otimme hyllyjä pois. En tiedä olisiko hotellille saanut tuoda omia ruokia, mutta ei meitä ainakaan kukaan pysäyttänyt kun kuljimme ruokakassien kanssa huoneeseen.

Ravintolat

Al Shamal

Illastimme muutamana iltana ravintolan omassa pääravintolassa Al Shamalissa, jossa oli päivittäinen vaihtuva buffet-tyyppinen illallinen. Ruokaa löytyi runsaasti ja oli mistä valita. Illallinen ruokajuomineen (viini, olut, limut) maksoi noin sadan euron luokkaa.

Välimeriteemainen illallinen Al Shamalissa oli herkullinen.

Laskin, että jos olisimme ottaneet puolihoidon, mihin kuului illallinen olisimme hävinneet jonkin verran, sillä puolihoidon illalliseen ei kuulunut juomia, joten ne olisivat tulleet vielä siihen päälle. Itse yritin ennen matkaa kovasti hakea tietoa onko ruokailu kalliimpaa paikan päältä ostettuna, mutta en löytänyt vastausta. Edes matkanjärjestäjä ei kuulemma osannut sitä varmuudella luvata. Niinpä niin. Voitte siis huoletta ostaa illallisen suoraan ravintolasta ilman mitään ennakkomaksuja. Tämä on muutenkin kätevää, jos haluaa illallistaa joskun hotellialueen ulkopuolella. Ei mene etukäteen maksettu illallinen sitten hukkaan.

Pesto

Välittömästi hotellin ulkopuolella, Al Hamra golf-keskuksessa sijaitseva Pesto´s ravintola oli meidän lemppari ja mielestämme todella kiva paikka. Illastimme täällä parina iltana. Kyseessä siis italiainen ravintola, josta sai pastaa, pizzaa, kala- ja liharuokia. Kaikille löytyi jotain.

Ravintolassa oli mielestämme kiva tunnelma ja ulkoterassilla oli mukava syödä tähtitaivaan alla. Lisäksi ravintolassa oli livebändi joka ilta. Joidenkin suomalaisten mielestä ruoka oli hieman suolaista, kun kyseltiin mitä he pitivät. Me emme kyllä erityisesti huomanneet mitään. Neljän hengen ruokailu sekä meidän vanhempien ruokajuomat (siideri, olut) maksoi noin 400-450 dirhamia eli hieman alle 100 euroa.

Chili´s

Manar mall visiitillämme kävimme syömässä ostoskeskuksen ravintolassa Chilissä, josta sai erilaisia grilliruokia ja hampurilaisia. Ei voi sanoa, että kyseessä olisi  mikään neljän tähden ravintola, mutta ruoka oli ihan ok. Lapsille löytyi omat hampurilaisannokset ja mekin löysimme ihan maittavat vaihtoehdot. Tämä oli myös todella edullinen paikka. Koko hommasta selvittiin muistaakseni noin 40 eurolla. Ylläolevasta linkistä pääsee tutustumaan paikan ruokalistaan.

Al Jazeera

Se, mikä meitä jäi kaikkein eniten harmittamaan oli, ettemme käyneet kertaakaan hotellialueella sijaitsevassa libanonilaisessa Al Jazeera- ravintolassa. Oppaiden mukaan paikka on niin suosittu, että myös RAK:n kuninkaalliset käyvät täällä syömässä.

Kohtaloksemme koitui se, että lomafiiliksissä olimme sekoittaneet lähtöpäivän ja "viimeinen" ilta jolloin meidän olisi pitänyt mennä tänne ikään kuin kruunaamaan lomamme olikin lähtöpäivä. Tuli muuten kiire pakkaamaan kun tajusimme tämän. Onneksi tajusimme asian ajoissa eikä isompaa vahinkoa tapahtunut. Olipahan onnistunut loma, kun aivotkin saatiin noin narikkaan. Mutta siis, käykää täällä illallisella joku päivä. Tarkistakaa minä päivinä ravintolassa on napatanssija, niin saatte nauttia samalla paikallisesta showsta. Samainen napatanssiesitys oli nähtävissä myös pääravintolan puolella itämaisen teeman päivänä.

Muut ravintolat

Hotellilla oli näiden kahden ravintolan lisäksi myös rantaravintola Le Chalet, jossa emme kuitenkaan syöneet lomallamme. Ymmärtääkseni täällä tarjoiltiin lounas. Yhtenä päivänä ravintolassa näytti olevan kiva meininki, kun ruoka tarjoiltiin musiikin säestyksellä ulos pystytetyistä teltoista.

UAE, RAK - Tekemistä

Kirjoitan nyt tässä välissä lukijan pyynnöstä mitä kaikkea Ras Al Khaimahissa voi puuhastella lasten kanssa loman aikana. Seuraava postaus käsittelee sitten sitä ruokailua :)

Vaikka RAK:ssa ei kovin paljoa ollut lapsille mitään erityisohjelmaa, tekemistä riitti ihan tarpeeksi viikon matkalle. Pääasiassa kaikissa RAK:n ostareissa oli jotain aktiviteetteja lapsille ja sitten tietysti paikallinen vesipuisto. Listaan tähän paikkoja, joihin itse tutustuimme.

Al Hamra Mall

Al Hamra Mall oli "pienuudestaan" huolimatta hulppea kuten tyyliin kuuluu.

Al Hamra Mall sijaitsi noin kilometrin päässä hotellistamme Hilton Al Hamra Fortista ja taksi sinne maksoi 5 dirhamia eli euron. Ostoskeskus on melko suuri (pieni arabiemiraattien mittakaavassa) ja sieltä löytyi ruokapaikkoja, kahviloita, paljon erilaisia kauppoja, elokuvateatteri, lelukauppa ja jokin pienten lasten leikkipaikka (2krs.), jossa emme kuitenkaan käyneet kertaakaan. Täältä löytyi myös lähikauppa Spinneys, josta ostimme ruokatarvikkeita viikon ajan edulliseen hintaan.

Manar Mall

Manar Mall sijaitsi vajaan 30 kilometrin päässä hotellista. Taksimatka maksoi noin 40 dirhamia suunta eli n. 8 euroa. Manar Mall oli jo huomattavasti suurempi ostoskeskus ja täällä oli paljon paikallisia. Ostoskeskus oli täynnä erilaisia kansainvälisiä kauppoja ja pikaruokapaikkoja.

Manar Mallissa riitti kauppoja ja nähtävää. Täällä vaihdoimme myös kätevästi rahaa valuuttapisteessä.

Täältä löysimme lapsille myös mielekästä tekemistä minihuvipuisto Funcitystä. Paikasta löytyi erilaisia pelikoneita, huvipuistolaitteita ja törmäilyautoja. Lapset eivät meinanneet lähteä pois ollenkaan. Homma toimi niin, että sisään mentäessä ostettiin luottokortin näköinen kortti, johon piti ladata muistaakseni minimissään 30 dirhamia rahaa ja sitten vain vinguteltiin sitä erilaisissa laitteissa.

Funcityssä riitti puuhaa lapsille pariksi tunniksi.

Lähes kaikista laitteista sai pelin päätyttyä lipukkeita, jotka sai ladata kortille ja ostaa myynnissä olevia tuotteita. Mitä paremmin pelasi, sen enemmän sai lippuja. Meillähän iskä laitettiin sitten tienaamaan pojille lipukkeita.
Fun City- Kortti oli muistaakseni voimassa vuoden, joten sitä olisi voinut käyttää seuraavallakin lomalla mikäli loma olisi suuntautunut samaan paikkaan. Manar Mallin ulkopuolella oli myös aktiviteetteja, mm. pieni autorata ja huvipuistolaitteita. Täällä saimme ihastella myös vastarannalta ammuttuja ilotulituksia, joita paikalliset tuntuivat rakastavan (joka paikassa ilotuliteltiin).

RAK Mall

RAK Mall sijaitsi hieman lähempänä hotelliamme kuin Manar Mall ja oli myös uudempi. Taksikuskimme ihmetteli miksi emme menneet sinne ja näin jälkeen päin mietittynä ihmettelen sitä itsekin. Vaikutti ainakin ulkoapäin hienolta, joten näin toisen käden tietona suosittelen muille!

Iceland vesipuisto

Visiittimme Ice Land vesipuistoon oli yksi matkamme kohokohdista. Lapset olivat onnensa kukkuloilla.

Kids Cove- alueella oli vesiliukumäkiä ja muita aktiviteetteja perheen pienimmille.

Luin aiemmin jostain, että hotellistamme olisi voinut saada jotain vapaalippuja tänne, mutta tämä käytäntö oli kuulemma lopetettu, kun sitä kyselin. Sisäänpääsystä sai siis pulittaa melko paljon ja lippuluukun edessä oli kaksi eri kokoista pingviiniä, joilla lapset tarkistusmitattiin. Alle 120cm lippu maksoi 100 dirhamia eli n. 20 euroa ja yli 120 cm oli 150 dirhamia eli n. 30 euroa, mutta kyllä se oli sen arvoista. Kannattaa varata koko päivä aikaa! Taksi tänne maksoi noin 15 dirhamia eli 3 euroa.

 

Pyyhkeet kannattaa ottaa mukaan hotellista, sillä niistä joutuu maksamaan ekstraa. Lisäksi jos mukana on paljon tavaraa ja haluaa pitää ne jossain turvassa joutui tallelokerosta maksamaan taas lisää (45 dirhamia). Me kantelimme omia tavaroitamme mukana, mutta se tarkoitti sitä että emme päässeet koko porukalla mistään liukumäestä yhdessä. Eipä tuo oikeastaan meitä haitannut. Sisällä sai vaihtaa uikkarit ja siellä oli suihkumahdollisuus myös. 

Puistossa oli monta vauhdikasta vesilukumäkeä.

Alueella oli vesiliukumäkiä ja aktiviteetteja sekä ihan pienille että isommille vesipedoille. Sieltä löytyi vaikka ja mitä; vesiliukumäkiä rengaspatjoilla ja ilman, uima-allas aalloilla, koko paikan kiertävä virtaava joki, hurjia syöksyliukumäkiä sekä erilaisia pienten lasten juttuja. Paikan päältä sai myös ostaa syötävää ja juotavaa, mutta meillä ainakin oli omat juomat ja pikkueväät mukana repussa, eikä siitä tullut sanomista. Meille sattui hyvä tuuri kun menimme puistoon keskellä viikkoa ja vähän pilvisellä säällä, niin paikalla ei ollut kuin kourallinen muita ihmisiä. Saimme lähestulkoon koko paikan itsellemme! Suosittelen visiittiä juuri pilvisellä säällä, sillä muuten olo saattaa tulla tukalaksi tai vähintäänkin saattaa polttaa itsensä. Ottakaa mukaan kunnon aurinkosuojat! Vietimme puistossa koko päivän ja lähdimme vasta paikan sulkeutuessa. Tosi kiva päivä! Suosittelen ehdottomasti.

Shisha-kauppa ja Kamelisafari

Yksi matkamme suunnitelmista oli tietenkin tutustua RAK:n ostosmahdollisuuksiin ja käydä katsomassa kameleita. Hotellista sai tilata muutaman tunnin kiertomatkan taksilla, johon kuului itse valitsemia kohteita. Hinta oli muistaakseni noin 200 dirhamia eli nelisen kymppiä.

Piippukaupan pojat olivat mielissään kun kävimme ostoksilla.

Me valitsimme ostosreissun edellisen taksikuskimme suosittelemaan Shisha- eli vesipiippukauppaan Rakissa, koska halusin ehdottomasti ostaa tuliaisiksi sellaisen. Samainen kuski kertoi, että Dubaissa saisi maksaa tuplahinnan, joten hän ystävällisesti ohjeisti uuden kuskimme ja suuntasimme RAK:iin etsimään rouvalle edukkaampaa piippukauppaa. Olipahan sekin kokemus. Jos haluatte käydä täällä etsikää käsiinne Al Hamra Fort hotellilta Waseem-niminen taksikuski. Hän kertoo tarkemmat koordinaatit. Kiertomatkaan kuului myös yleistä kiertelyä kaupungissa sekä kameliraviradan ja kamelien näkeminen.

Kameliraveja emme nähneet kertakaan, koska se olisi edellyttänyt liian varhaista nousemista. Ravit nimittäin pidettiin joka aamu klo 6. Ei onnistu meikäläiseltä. Kävimme sitten vain ravialueella pällistelemässä ja näimme muutamia kameleita tienposkessa ja aitauksissa. Taksikuskimme pysäytti auton tien sivuun ja siihen tuli heti iso kameli ihmettelemään. Kuski antoi sille heinää, mutta me emme uskaltaneet mennä kovin lähelle, kun kamelithan saattavat olla melko äkäisiä joskus. Hieman säälitti silti ne reppanat, kun niiden jalat oli sidottu narulla. Varmaankin etteivät lähde laukkomaan tielle miten sattuu, mutta silti säälitti. Koko raviradan ympäristö oli hyvin karua ja raviohjastajat asuivat pienissä ja hyvin vaatimattomissa tönöissä siellä täällä alueella.

Kuva: Bjorn Moerman

Ajoimme myös kuuluisan Ghost Townin ohi, jonka asukkaat hylkäsivät 70-luvulla. Pyysin kuskia ajamaan kylän kautta, jotta olisin nähnyt lähempää, mutta eipä tämä suostunut. Sanoi, että siellä kummittelee. Tarinoita joukkopaosta on monia. Kuskimme mukaan talon omistajat eivät maksaneet köyhille talonrakentajille palkkoja, jonka vuoksi he kuollessaan palasivat häätämään "kunniattomat" asukkaat. Mene ja tiedä. Ehkäpä joskus vielä palaan tänne ja käyn tervehtimässä näitä aaveita.

Tässäpä lyhyt kuvaus näkemisen arvoisista paikoista RAK:ssa. Kysykää jos haluatte lisätietoja!