Dubai, UAE - Nähtävyydet osa 1

Näkymää Dubain satamaan palmusaarelta päin.

Reissu Dubaihin oli yksi matkamme mieleenpainuvimmista kokemuksista ja olihan siellä pakko käydä, kun kerran Arabiemiraatteihin tultiin. Dubai on yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien seitsemästä emiraatista. Dubai on Yhdistyneiden arabiemiirikuntien suurin, runsasväkisin (2,1 miljoonaa) ja pinta-alaltaan toiseksi suurin emiraatti Abu Dhabin jälkeen.

Emme olisi ehkä jaksaneet sitä suurkaupungin humua joka päivä, joten siksi varsinaiseksi matkakohteeksi valikoitui Ras al Khaimah. Dubai oli kuitenkin kokemuksena niin uskomaton, että suosittelen siellä käymään. Kaupunki oli sekoitus perinteitä, pölyisiä pikkukujia, glamouria ja suuruudenhulluutta.

Ristiriitainen Dubai

Mielikuvissani ajattelin, että Dubai on täynnä pilvenpiirtäjiä, kiiltäviä pintoja ja ökyautoja, mutta eihän se ihan sellainen ollutkaan. Itse asiassa kaupungin laitamilla oli paikoin todella likaista ja köyhän näköistä. Kaupungin ydinkeskusta ja turistialueet olivatkin sitten asia erikseen. Ja kyllähän niitä valkoisia muskelibensaökyautoja oli joka paikka täynnä. Köh, köh.
 

Dubaissa ei ainakaan kaistat loppuneet kesken. Isoja tornitaloja oli joka paikka täynnä ja lisää rakenteilla koko ajan.

Dubaissa rikkaat elävät hyvin. Niin paikalliset kuin maassa hyvissä töissä työskentelevätkin. Suurin osa perustöistä teetetään siirtolaisilla. Kuten RAK:ssa myös täällä todentui se, että suurin osa väestöstä on intialaisia, pakistanilaisia ja muita lähimaiden kansalaisia. Syntyperäisiä Arabiemiraateissa on vain vajaa 12 % eli noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Aikamoista. Taksikuskimme mukaan kukaan syntyperäinen ei esimerkiksi koskaan ajaisi taksia työkseen, siihen on muut tekijät. Kuten niin moneen muuhunkin "vähempiarvoiseen" työhön. Ulkomaalaisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kansalaisuuteen. Koko lomamme aikana emme kertaakaan kommunikoineet syntyperäisen emiraattilaisen kanssa. En ainakaan usko.

Siivoja tienaa Dubaissa alle Suomen työttömyyspäivärahan, noin 400-500 euroa kuussa. Kun ottaa huomioon kaupungin asumis- ja elämiskustannukset, ei voi oikein ymmärtää miten nämä ihmiset tulevat toimeen. Monet kuitenkin tulevat maahan paremman elämän toivossa ja kenties saavatkin rakennettua itselle ja perheelleen ihan kohtuullisen elintason. Näin ainakin ymmärsin pakistanilaisen kuskimme puheista.

Miten Dubaihin?

Hotellistamme pääsi Dubaihin kahdella tapaa; joko hotellin järjestämällä bussikyydillä kaksi kertaa viikossa (ma, la), jolloin matka suuntautui suoraan Dubai Malliin tai maksamalla itselleen privaatti taksikuskin koko päiväksi. Suosittelen ehdottomasti viimeistä vaihtoehtoa. Näin oli edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä muutakin kuin ostoskeskus, vaikka kyllähän sekin oli itsessään jo nähtävyys.

Dubai Creek- joki on vilkas kauppasatama. Joen
yli pääsee paikallisilla vesitakseilla, Abroilla.

10 tunnin matka Dubaihin omalla kuskilla maksoi yhteensä 475 dirhamia, eli noin 100 euroa. Hinta oli per auto, eli neljältä hengeltä. Bussimatka maksoi 75 dirhamia/aikuinen ja olisiko ollut puolet siitä lapsesta, joten 4 hengen reissu olisi bussilla maksanut yhteensä n. 220 dirhamia.

Näimme kyseisen bussin täynnä ihmisiä tien päällä, kun illalla posotimme tuhatta ja sataa omalla ilmastoidulla taksilla hotellille. Ei muuten harmittanut maksaa vähän enemmän.

Kun tai jos otatte oman kuskin Dubain reissulle hän suurella todennäköisyydellä ehdottaa teille tiettyjä reittejä ja nähtävyyksiä, jotka pitää nähdä. Hotellin omat taksikuskit lähtevät nimittäin yleensä samana päivänä Dubaihin ja kaikille asiakkaille sanotaan melko samat reitit, jota pojat voivat sitten luppoajalla viettää aikaa keskenään ja eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole. Nyt jos saisin kuitenkin päättää olisin valinnut kohteeni hieman toisin.

Osa Waseem-kuskimme (oli muuten hyvä tyyppi) ehdottamista paikoista olivat mielestäni melko turhia, joskin ihan "nice-to-know" paikkoja. Olisin silti toivonut, että aikaa olisi jäänyt joihinkin tiettyihin paikkoihin enemmän. Esittelen nyt kohteet, joissa kiersimme ja mitä olimme niistä mieltä. Voitte itse sitten tehdä omat johtopäätöksenne. Reissujärjestys ei ole varmaankaan ihan oikea, mutta saatte ainakin jonkinlaisen kuvan.

Burj al Arab

Burj al Arab Jumeirah-rannalta katsottuna.

Burj al Arab- hotelli on yksi Arabiemiraattien tunnetuimmista rakennuksista ja myös maailman ainoa 7 tähden hotelli ja ymmärtääkseni myös maailman kolmanneksi korkein hotelli. Hotelli on rakennettu omalle tekosaarelle ja sinne kuljetaan yksityisen sillan yli. Tämä pitää siis nähdä omin silmin. Kuskimme vei meidät hotellin edustan Jumeirah (arabiaksi "kaunis")-rannalle, jossa joimme mehut ja pällistelimme tätä ihmeellistä purjerakennusta ja otimme muutaman valokuvan todistusaineistoksi. Hotellin katolla on muuten oma laskeutumiskenttä helikopterille, että sellaista porukkaa siellä yöpyy :) Hotellin sisään ei pääse vain katselemaan, mutta tänne voi varata lounaan tai iltapäiväteehetken rahaa vastaan.

Palm Jumeirah (palmusaari)

Seuraavana kohteena taksikuskimme kertoi olevan Atlantis Palm- hotelli. Ajelimme tovin, enkä tajunnut ennen kuin näin pitkiä lonkeroimaisia teitä molemmin puolin päätietä, että olimme itseasiassa jo palmusaaren sisällä. Olipa hassua. Meillä olisi ollut vaihtona matkustaa palmusaaren yli näköalametrolla ja kuski olisi noukkinut meidät päätepysäkiltä, joka näin jälkeenpäin olisi ollut tosi hieno juttu.

Atlantis Palm hotellissa on 1500 huonetta.

Lapset olivat kuitenkin jo väsyneitä, joten menimme taksilla. Suosittelen tätä vaihtoehtoa siis muille!  Atlantis- hotellille mentiin loppumatkasta veden alla tunnelissa, joka oli myös jännä juttu. Koko saari oli älytön rakennustaidon näyte; että noin vain veden päälle sitten tehtiin tuollainen kaupunginosa. Itse hotelli oli valtava ja tiukasti vartioitu linnake aivan meren rannalla. Puistossa, hotellin edustalla törötti vartiomies, joka ystävällisesti ohjasi minua toiselle puolelle katua ottamaan kuvia. Upea paikka, vaikkakin aika nopeaksi ja pintapuoliseksi vilkaisuksi jäi. Kannattaa kuitenkin käydä. Voi sitten satelliittikuvista ihmetellä, että tuollakin on käyty.

Museot

Kuskimme ehdottamat museot olivat nyt sitten kohteita, jotka olisin voinut jättää väliin. Nyt en mitenkään muista enää minkä nimisiä nämä kohteet olivat, mutta muistiinpanoissani luki Art museo ja arabialainen museo (ei kuitenkaan Dubai museo). Ei minulla mitään kulttuuria vastaan ole ja olihan se ihan kiva kokemus, mutta voin sanoa etten ole koskaan tuntenut itseäni niin köyhäksi. Museot olivat nimittäin tarkoitettu vain turisteille (äveriäille sellaisille), niihin eivät paikalliset päässeet eikä paikassa saanut valokuvata. 

Lähes kaikki museoissa esillä oleva tavara oli myynnissä ja niissä oli myös useita pikku kauppoja, joissa sai tehdä ostoksia. Sisään mentäessä (arabialainen museo?) jokaista asiakasta vastaan saapui jonkunlainen opas hienossa puvussa, joka kuljetti meitä ympäri paikkoja ja kertoi miten kaikki on myytävänä ja ilmeisesti jotain kuninkaallisten vanhoja esineitä. Niin, kyllähän se kaksimetrinen kultainen kannu oli ihan hieno, mutta ei taida ihan meidän olkkariin mahtua.

Dubai museossa olisin vieraillut mielelläni. Kuva: Wikipedia.

Samalla kun kävelimme paikkaa läpi etsin kuumeisesti jotain ostettavaa, jotta emme olisi näyttäneet ihan rupusakilta. Ja sitten saavuimme matto-osastolle. Ne oli niiiiin kauniita, että päätin jäädä kuuntelemaan mattokauppiaan myyntipuheen. Täytyy sanoa, että en ole ikinä nähnyt niin upeita itämaisia mattoja. Matot vaihtoivat väriä kun niitä käänneltiin, niitä pystyi viiltämään puukolla ja tallaamaan sekä sotkemaan miten halusi. Matto pysyi virheettömänä. Sieluni silmin näin kuinka voisin vain pyyhkäistä lasten tekemät sotkut matosta. Niille annettiin vielä ikuinen takuu. Myyjä kysyi haluanko katsoa jotain mattoa lähemmin.

Tässä vaiheessa mieheni pyöritteli jo silmiään uhkaavasti, joten valitsin lähempään tarkasteluun kaikkein pienimmän mahdollisen maton. Siinä he sitten esittelivät mattoa ja viikkasivat sen pieneen tilaan näyttääkseen miten helppoa se on kuljettaa lentokoneessa ja minä kysymään hintaa. "What is your price range?", opas kysyi. En siis todellakaan kehdannut edes ehdottaa omaa hintahaitariani, joten he sitten vain ilmoittivat pikkumaton hinnaksi 10 000 euroa! Kysyivät otanko mukaan vai lähetetäänkö matto kotiin.Yritin pysyä tyynenä, enkä näyttää tyrmistystäni ja kieltäydyin tällä kertaa tästä ostoksesta.

Ostimme lopulta museosta kaksi kamelityynyliinaa ja saimme osaksemme vihaisia katseita. Toisessa (art?) museossa sama homma; ostettiin pieni kullattu kameli á 10 euroa ja saatiin halveksuvia katseita päästä varpaisiin. Ottaahan se tietysti päähän, että saa puoli tuntia kuljettaa tällaisia pihistelijöitä ympäri taloa, mutta kun me emme tarvinneet mitään!  Eli sellaiset museoreissut ne sitten olivat. Jos johonkin museoon olisin mielellään mennyt, olisi se ollut Dubai museo, jossa olisi kerrottu enemmän alueen historiasta, eikä olisi ollut tuollaista ostopakkofiilistä. 

Aloin muuten nyt tutkimaan lisää tätä mattoasiaa ja nyt kun mietin, niin epäilen että maton hinta olisi ollut 10 000 euroa. Olisiko se sittenkin voinut olla AED:tä? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa googlailin ja löysin tällaisen ruotsalaisen yrityksen: www.carpetvista.com . Hienoja käytettyjä itämaisia mattoja myydään tosi hyvään hintaan! Meni muuten muutama tunti kun kahlailin niitä läpi :) Näihin tunnelmiin!

Lisää Dubain nähtävyyksiä osassa 2. Postauksessa kerron Dubai Mall-ostoskeskuksesta, Dubai Aquariumista, soukeista, Burj Khalifasta ja muista jännittävistä paikoista.