Kap Verde, Sal - Santa Maria

Heippa taas pitkästä aikaa ja terveiset Salin saarelta Kap Verdeltä. Nyt on siis sekä Boavista että Sal koettu ja nähty. Loma oli onnistunut ja yksi viikko riitti hyvin rentoutumiseen. Kerron seuraavissa postauksissa taas tuttuun tapaan mitä kaikkea Salin saarella näkyi ja mitä kaikkea siellä voi puuhailla, mutta ensi hieman faktaa Salista ja Kap Verdestä. Salin saaren pääkaupunki on Espargos, joka sijaitsee lähellä lentokenttää noin puolivälissä saarta. 

Valuuttana täällä ja muualla Kap Verdellä toimii escudo (1 € = n. 116 escudoa) ja aikaero Suomeen verrattuna on - 3 h. Aikaero oli ainakin meillä kurottu kiinni yhdessä päivässä. Tulotaso on aivan eri maata kuin koti-Suomessa, sillä perussiivoojan palkka liikkuu vain noin 100-150 euron tietämillä. Tästä syystä tippaaminen on enemmän kuin suotavaa vaikka ei välttämätöntä.

Sal, kuten muutkin Kap Verden saaret olivat asumattomia portugalilaisten saapuessa sinne 1400-luvulla. Saaret asutettiin ja niistä tehtiin osa portugalilaista imperiumia. Kap Verdestä tuli pian myös orjakaupan keskus, ja pääosa nykyisistä asukkaista ovatkin kreoleja, eli afrikkalaisten orjien ja eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Salissa, kuten muillakin saarilla puhutaan kreolikieltä sekä portugalia. Kreolimurre on kuitenkin omansa kullakin saarella.



Katunäkymää Santa Mariassa. Koiria nukkui milloin missäkin paikassa eikä ne kiinnittäneet muuhun maailmaan huomiota.

Boavistaan verrattuna Salin saarella oli huomattavasti enemmän tekemistä ja nähtävää. Saari on myös karu, mutta kaupungit isompia ja ihmisiä enemmän. Sää oli samanlainen kuin sisarsaarella, maaliskuun alussa noin +25 päivisin ja +18 iltaisin. Saarella tuulee paljon, kuten kaikilla Kap Verden saarilla, mutta se on vain mukavaa, kun olo ei tule liian tukalaksi. Aurinkoa kyllä saa ja sen kanssa kannattaakin olla varuillaan, sillä paahtavuutta ei helposti tunne juuri tuulen vuoksi.



Afrikkalaiset miehet hengailevat Santa Marian kadunkulmassa.

Hotellimme Riu Funana sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Salin saaren eteläisimmistä kaupungista Santa Mariasta. Taksi hotellilta kaupunkiin maksoi vain 3 euroa ja oli kyllä tutustumisen arvoinen. Omasta mielestämme kaupunki oli paljon eläväisempi kuin muut Salin kaupungit, mukaan lukien saaren pääkaupunki Espargosin. Toki asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että vierailimme pääkaupungissa sunnuntaina, jolloin kaikki paikat olivat kiinni.
Joka tapauksessa, Santa Mariasta välittyi eloisampi kuva kuin muista kaupungeista ja täällä oli myös enemmän nähtävää kuin muualla vaikka kaupungissa asuu vain reilu kolmannes pääkaupungin väestöstä (6200 henkilöä.) 


Tässä paikallisessa baarissa oli kova meno jo neljän aikaan iltapäivällä. Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat.

Suolasta turismiin

Santa Marian kaupunki perustettiin vuonna 1835 merisuolan valmistusta varten. Suurin osa suolasta myytiin aluksi Brasiliaan, mutta vienti puolittui Brasilian säädettyä korkeat tuontiverot suojellakseen omaa suolan tuotantoaan vuonna 1887. Tämän jälkeen kaupunki koki suuren laman, joka helpotti vasta kun portugalilaiset ja ranskalaiset sijoittajat elvyttivät suolan tuotannon.

Paikallista suolaa voi käyttää vaikkapa jalkakylpyihin.

Nykypäivänä Santa Marian suurin tulolähde on turismi. Monet lomakohteet ja hotellit sijaitsevat lähellä kaupunkia. Itseäni hämmensi se, ettei kapverdeläisiä tuotteita ollut juurikaan myynnissä missään. Kun kysyin asiaa oppaaltamme hän selitti, ettei Kap Verdellä ole juuri raaka-aineita minkään alkuperäistuotteen valmistukseen. Siispä ainoat paikalliset asiat, joita maasta ylipäätään kannattaa tuoda ovat suola, kahvi ja Fogon saarelta peräisin oleva viini.

Itse en tätä ihan sulata, sillä uskon kyllä että maasta löytyisi myös esim. käsityö-, maalaus- tai muita taitoja, joilla voisi tienata turistikausina. Miksei suolasta voisi jalostaa vaikkapa kauneudenhoitotuotteita, kuten Israel tekee onnistuneesti Kuolleesta merestä. Tai mikseivät paikalliset ihmiset tee korukauppaa vulkaanisista raaka-aineista? Tällä hetkellä kauppaa siis tekevät pääasiassa Senegalilaiset ja muut Afrikasta tulleet kaupustelijat. Itseäni harmitti kovasti, koska olisin halunnut mieluummin tukea paikallista taloutta ja ostaa paikallisia tuotteita. Mutta ei niin ei. 

Rakastuin Santa Marian rumankauniisiin julkisivuihin. Ihania väripilkkuja muutoin niin karussa ympäristössä.

Ei kaikissa, mutta joissain paikoissa paikalliset ihmiset tuntuivat olevan hieman ärsyyntyneitä koko turismista. Ikään kuin olisimme siellä vain häiritsemässä. Jos kaupungin pääelinkeino on turismi tässä kohtaa kannattaisi ehkä ottaa mallia afrikkalaisista kauppamiehistä, joilla oli ihan selvät sävelet miten tuotteita myydään hyvään hintaan turisteille. Pääasiassa paikalliset ihmiset olivat kuitenkin aurinkoisia ja erittäin mukavia. Useammin kuin kerran he myös häätivät afrikkalaisia myyjiä ympäriltämme kun huomasivat heidän häiritsevän. Paikallisten tyyliin ei kuulunut tyrkyttäminen missään muodossa.

Ostokset ja muut vinkit

L´olambic oli 100% paikallinen kauppa.

Kuten siis aiemmin sanoin, paikallisia tuotteita ovat suola, kahvi ja viini. Santa Mariassa sijaitsee ainakin yksi täysin paikallinen kauppa, jonne mekin onneksemme eksyimme. Paikan nimi on Lólambic ja se sijaitsee Travessa Amilcar Cabral- kadulla pienen toriaukean edessä. Suosikaa ihmiset tätä! Täältä ostimme mukaan yllä mainitsemiamme tuotteita, paitsi viiniä. Ostimme myös pullon paikallista "Malaguetaa" eli Chili-öljyä, jota ei tarvitse kuulemma laittaa kuin muutama tippa ruokaan. Myyjätär oli oikein mukava paikallinen nuori nainen, joka oli opiskellut Brasiliassa ja matkustellut paljon, mutta halunnut takaisin Kap Verdelle töihin. Ostimme häneltä myös keskikokoisen kiven kokoisen suolapalan, joka paikallisten mukaan suojelee kantajaansa. Naisen mukaan suolaa käytetään Kap Verdellä pahojen henkien häätämiseen mm, siten, että kodin nurkkiin sirotellaan suolaa. Myynnissä oli myös erilaisia likööreitä, joita sai myös maistaa, mutta tällä kertaa emme ostaneet niitä.

Jäätelöä ja mereneläviä

Giramondon jäätelö oli taivaallista.

Yksi Santa Marian ehdottomista käyntikohteista on jäätelöbaari Giramondo, joka sijaitsee satamasta seuraavalla, ensimmäisellä pääkadulla. Tätä paikkaa myös oppaamme suosittelivat meille, eikä turhaan. Jäätelö oli taivaallista. Jäätelöt oli tehty jäädytetystä jogurtista ja ne olivat probioottisia sekä säilöntäaineettomia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Itse söin keksijäätelöä, joka oli aivan älyttömän hyvää.

Giramondo -jäätelöbaarin tunnistaa helposti siitä, että se on koko ajan tupaten täynnä.

Käymisen arvoinen paikka oli myös kalatori satamalaiturilla. Paikka kuhisi kalamyyjiä, paikallisia asukkaita sekä turisteja, jotka olivat ihmettelemässä tätä kaikkea. Paras aika nähdä kaikki tohina oli puolenpäivän aikaan. Laiturilta lähti myös kaikki vesiretket, kuten Neptunus-lasipohjavene sekä Katamaraani- ja kalastusveneet.

Sataman kalatori veti paikallisia sekä turisteja.

Taapero nukkui päikkäreitä kun äiti myi kalaa.

Ranta laiturin vieressä oli ihana. Kirkkaassa vedessä näkyi pitkälle pohjaan eikä aaltoja ollut juuri nimeksikään. Meidän piti tulla vielä uudelleen vain uimaan tänne, mutta ikävä kyllä emme sitten enää ehtineet. Tämä on siis hyvä paikka varsinkin lasten kanssa uimiseen aallottomuutensa vuoksi. Lisäksi jos tykkää snorklailla oli täällä hyvät mahdollisuudet nähdä pikkukalaparvia.

Kalastajat myivät kaloja pääasiassa paikallisille. Kukaan ei tullut tuputtamaan tonnikalaa tai muita kaloja turisteille. Yksi myyjä möi simpukan kuoria, hain eviä ja merisiilin kuoria muutamilla euroilla.  Enpä sitten tiedä kuinka eettistä tämä toiminta oli. Hänellä oli näytillä myös pieni kuollut hai, jota sai koskettaa.

Mies myi simpukan kuoria turisteille.

Käsityöt

Santa Mariassa, kuten muissakin Salin kaupungeissa voi joka paikasta ostaa afrikkalaisia käsitöitä. Korumyyjiä on joka paikka täynnä ja he tulevat välillä melko päällekäyvinä myymään omia tuotteitaan. Kaikki osaavat jonkin sanan suomea, kun kerrot mistä olet. "Terve, terve", "Mitä kuuluu" ja "Kiitos" kuuluvat kaikkien perussanastoon. Itse ostimme jonkun kappaleen kaulakoruja rannalla kiertävältä myyjältä sekä pojille punotut rannekorut omilla nimillä (á 2 euroa) Santa Mariasta. Myyjä punoi korut paikan päällä, joten aikaa kannattaa varata noin 10 minuuttia per koru. Samaa tavaraa myydään joka paikassa, joten käytännössä on ihan sama mistä ostat tuliaisesi; katukauppiaalta tai afrikkalaisten ylläpitämistä kaupoista. Hinnoissa pystyy aina tinkimään ja niin kannattaa myös tehdä. Mikäli et ole kiinnostunut, lähdet vain kävelemään pois päin ja sanot "No thank you". Ei se sen kummoisempaa ole.

Punottu rannekoru omalla nimellä maksoi 2 euroa kappale.

Santa Mariasta voi myös kävellä takaisin hotellille helposti. Kävelytiet ovat hyvässä kunnossa ja matka ei ole kovin pitkä. Me emme kuitenkaan lähteneet lasten kanssa kävelemään, kun oli sen verran kuumakin. Taksin sain helposti, sillä lähes jokainen vapaana oleva taksi pysähtyi kyselemään tarvitsetko kyytiä. Ei tarvinnut kyyhöttää taksitolpalla täällä. Oli ihan pakko ottaa kuva meidän taksista, kun en ollut ennen nähnyt noin imelää auton sisustusta. Punaiset penkit ja punaista tekokarvaa auto täynnä.

Tällaisella ilotyttökyydillä lähdettiin takaisin hotellille :)

Siinäpä lyhyt katsaus Santa Marian kaupunkiin. Päivittelen tätä mikäli jotain muuta tulee mieleen. Seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin hotellistamme Riu Funanasta.